Koskaan et tiedä kuka museoon seuraavaksi tulee
Osallistaminen, vapaaehtoistyö, esteettömyyttä edistävät ratkaisut sekä digitaalinen oppiminen ja tiedonjakaminen nousivat pääteemoiksi ICOM CECA:n konferenssissa Washingtonissa. Nämä niputettiin sujuvasti saavutettavuus-käsitteeseen. Moni konferenssissa puheenvuoron saanut totesi, että museon on pyrittävä fyysiseen esteettömyyteen, sen olisi luotava keinoja ottaa osaa, mahdollistaa omien merkitysten ja sisältöjen luominen, mutta myös edesauttaa kokonaisvaltaista oppimista ja kokemista. Saavutettavuutta parantavat ratkaisut tulisivat olla aina mielessä, sillä kuten Smitshonian Educatian and Outreach -yksikön päällikkö Shari Werb puheenvuorossaan osuvasti sanoi: ”Koskaan et tiedä kuka museoon seuraavaksi tulee”.
Konferenssin pääteemat
National Museum of American Indianin auditorioon oli kerääntynyt osallistujia 65 maasta, joten puheenvuorojen myötä sai kattavan silmäyksen museoiden yleisötyöhön maapallon eri kolkille. Sama työ ja ajatukset, maanosasta ja museon erityisalasta riippumatta, yhdistää museon yleisötyötä tekeviä. Miten saadaan museoon eri-ikäisiä ihmisiä, miten tehdään töitä yhdessä yleisöjen kanssa, miten ihmiset voivat auttaa museota kasvamaan yhteisölleen ja yhteiskunnalleen tärkeäksi? Tämän lisäksi konferenssissa nostettiin jälleen kerran pöydälle evaluoinnin ja yleisötyön tutkimuksen tärkeys. Jos et pysty osoittamaan paperilla miten projektisi sujui ja miten se vaikutti osallistujiin, sinun on vaikeaa perustella toiminnan tärkeyttä muille, esimerkiksi museon johdolle tai potentiaalisille sponsoreille. CECA:n hallitukseen kuuluva Marie-Clarte O'Neill (Ecole du Louvre) painotti evaluoinnin käyttöönottoa systemaattisesti osaksi omaa työtä, sekä kannusti CECA:n jäseniä osallistumaan vuosittaiseen Best Practise -kilpailuun, jotta hyvät käytänteet menisivät myös jakoon.
 |
| Kreeger Museum on pieni, mutta yllättävä museokohde keskustan ulkopuolella. Arkkitehtien Philip Johnson ja Richard Fosterin 1963 suunnittelema rakennus on ainutlaatuinen rakennus. Se on tehty David Kreegerin kotitaloksi, joka oli intohimoinen musiikin harrastaja ja taiteen keräilijä. Hänen kuoltuaan se on muutettu museoksi, joka on täynnä Monetin ja Picasson maalauksia. Muistisairaille suunnatuissa tapaamisissa yhdistyykin musiikki ja taide. Taideteoksiin eläydytään aina elävän musiikin kautta. © Hanna Forssell |
Itse kiinnostuin erityisesti nuorten kanssa tehdyistä projekteista. Tässä en ole poikkeus, sillä nuoret tuntuvat olevan kaikilla museoilla kiikarissa – vapaaehtoisestihan nuoria ei monenkaan museon nurkalla näy. Monessa museossa nuorten toiminta lähtee heidän omasta elämästään ja kokemusmaailmastaan. Taiwanilaisessa Juming Museumissa myös pienet lapset perheineen osallistuvat vapaaehtoistoiminnan merkeissä museon toimintaan. Myös aineistojen jakaminen verkkoon ja siten museoiden sisältöjen avaaminen on äärimmäisen ajankohtaista. Smithsonianin Learning and Digital Access -yksikön päällikkö Stephanie Norbyn toi esitelmässään esille kuinka kouluille suunnattu digitaalinen oppimismateriaali on tärkeää. Verkkoaineisto mahdollistaa ja monipuolistaa oppimista koulussa, mutta myös luo kiinnostuksen vierailla museossa. Hänen kertomuksensa koululuokasta, joka oli vuoden ajan työskennellyt museon taideaineistojen parissa tietokoneen kautta, ja saapui projektin jälkeen keväällä katsomaan aitoja teoksia museoon, liikutti. Kun teoksia oli tutkailtu ja käsitelty monen oppiaineen kautta pitkään ja hartaasti, oppilaat olivat purskahtaneet itkuun kun näkivät niiden olevan oikeasti olemassa.
 |
| National Museum of Natural Historyn (Smithsonian) pedatilassa on paljon tutkittavaa: muun muassa oikeita ihmisen luita. Ihmisluiden käyttöä perustellaan tutkimustarkoituksessa. © Hanna Forssell |
Tiedettä ja pedagogisia tiloja
Esitelmien ohella antoisaa oli päästä tutustumaan tarkemmin Smithsonianin museoiden pedagogisen toiminnan tiloihin ja tutustua niissä konkreettisesti tehtävään yleisötyöhön. National Museum of Natural Historyn Q?rius -projektin tavoitteena on tuoda tiede lähelle nuoria ja johdattaa heitä myös ammatinvalintaan avaamalla luonnontieteiden merkitystä monialaisesti useassa eri ammatissa. Nuoret myös osallistetaan hankkeen jälkeen museon vapaaehtoiksi. Museon opetustila oli hämmentävän hieno: kosketeltavat opetuskokoelmat olivat laajat ja niistä löytyvä tieto avautui tietokoneelta. Tiedot sai myös tallennettua omalle tilille ja siten niitä saattoi jälkikäteen tarkastella kotona verkon kautta. Kokoelmat ja yleisötyö olivat saman asian äärellä: museossa on aina noin 200 tutkijaa töissä ja heitä kutsutaan tutkimusprosessinsa aikana kertomaan työstään yleisölle.
Amerikkalainen koulujärjestelmä arvostaa ylipäätään tiedeoppimista. Tämä näkyi myös National Museum of American Historyn uudessa työpaja-tilassa, jossa lapset eivät juurikaan päässeet kokemaan vanhoja esineitä vaan keksimään uusia. Sparklab! -konseptiin kuuluu ytimekkäästi itse tekeminen ja innovointi. Työpajan eri pisteillä on erilaisia materiaaleja käytettävissä, ja niiden äärellä museon työntekijä kannustaa kehittelemään niistä jotakin uutta. Smithsonian on monistanut Sparklab!:in myös Ukrainaan ja Intiaan. Vaikka historiallinen museo katsookin raikkaasti menneen sijaan tulevaisuuteen, työpajan toteutus jäi vähän ontoksi. Uuden keksimisen ohella omaa ratkaisukykyä olisi voinut käyttää myös historian ilmiöiden selvittämiseen. Toisaalta heillä oli myös kekseliäs tapahtumallisuuteen liittyvä osa, jota en muissa museoissa vielä ole nähnyt. Kameroin varustetussa koekeittiössä nimittäin järjestetään ruokaan liittyviä tapahtumia. Kokit tekevät yleisön edessä erilaisia ruokia ja kertovat samalla niiden historiasta ja kulttuuritaustoista. Nämä tilaisuudet viedään suoraan myös verkkoon. Tämä olisi mahtava lisä johonkin suomalaiseenkin museoon!
 |
| National Gallery of Art (Smithsonian) tukee taiteilijoiden työskentelyä. Myös museon must see -kohteena olevan Raphaelin The Alba Madonnan (1510) äärellä saa maalata oikeilla maaleilla. Taiteilijan työ tosin keskeytyy alituiseen kun ihmiset pysähtyvät juttelemaan aiheesta. Teos jäi tästä syystä myös hyvin mieleen. © Hanna Forssell |
CECA Suomeen 2017
CECA:n toimintaan liittyen on myös tiedotettavaa. ICOM:in uuden jäsenrekisterijärjestelmän takia komitean jäsenmäärä on yllättäen tippunut noin 1300 jäsenestä noin 900 henkeen. Tämä johtuu siitä, että ICOM on vihdoin ryhtynyt poistamaan jäsenrekistereistään ne henkilöt, jotka eivät enää maksa jäsenmaksua. Näinhän sen pitäisikin olla. Aiemmin ajankohtaisten jäsenluetteloiden saaminen esimerkiksi tiedotustarkoitukseen on ollut todella vaikeaa. Ehkä tämä nyt helpottuu. Edelleen CECA on kuitenkin yksi suurimmista. Lisäksi lobbasin suomalaisten museoiden puolesta, ja tällä hetkellä näyttääkin varsin todennäköiseltä että CECA ja DEMHIST järjestävät yhteisen konferenssin Helsingissä vuonna 2017. Valmistelemme konferenssia yhdessä Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltasen kanssa, joka kuuluu DEMHIST:in johtokuntaan. Matkaseurasta erityinen kiitos TAITE:n johtavalle museolehtorille Sanni Pöntiselle, joka ansiokkaasti omassa esitelmässään toi esiin sen, miten museo voi olla mukana ihmisen koko elämänkaaren. Siihen pyrimme!
 |
| National Air and Space Museum (Smithsonian) on monumentaalinen museo. Koska konferenssin teema oli saavutettavuus, en voinut olla näppäämättä tätä kuvaa. © Hanna Forssell |
Hanna Forssell
vastaava museolehtori
Kansallismuseo
