ICOM/MPR -konferenssin pääkallopaikkana toimi tänä vuonna idän ja lännen sulatusuuni, Armenian Yerevan. Konferenssin kattoteema oli Emerging Trends ja tämän alle saatiin liitettyä puheenvuoroja niin Millenials-kohderyhmän erityispiirteistä kuin kaikkien huulilla olevasta digitalisaatiostakin. Konferenssin tapahtumapaikkoina toimivat Aram Khachaturian museo sekä Armenian Genocide Museum-Institute. Jälkimmäisen paikan aihe ja päivän alkuun sijoitettu opastettu kierros ei varsinaisesti nostanut konferenssipäivän tunnelmaa kattoon, mutta sisältö oli pysäyttävää, ajatuksia herättävää ja musertavan surullista.
 |
| Yhteinen kukkienlasku Armenian Genocide Museum -instituutin muistomerkille. © Tove Vesterbacka |
Puheenvuorot Millenials-ryhmästä (n. vuosina 1980-2000 syntyneet) keskittyivät heidän motiiveihin ja ominaispiirteisiin. Milleniaalit arvostavat vapaa-aikaa ja panostavat perhe-elämään. He haluavat tehdä ja kokea asioita yhdessä lastensa kanssa huomattavasti laajemmin kuin heitä edeltävät sukupolvet. He ovat syntyneet ”tekniikkalusikka suussa” ja täten ensimmäinen aidosti digitaalinen sukupolvi. He syttyvät innovaatioista ja haluavat (museo)asiakkaina ottaa aktiivisen roolin. Museoiden kannattaisikin vakavasti pohtia miten näihin tarpeisiin voidaan vastata. Monet Milleniaalit ovat myös edelläkävijöitä ja tämä luo museoille mahdollisuuksia ajatella asioita heidän kauttaan, tuoreesta näkövinkkelistä.
Kyseisen kohderyhmän museoiden ovista sisään saaminen ei siis missään nimessä mielestäni ole jutun pihvi, vaan huomattavasti oleellisempaa on miten heidän kauttaan voisi löytää uusia avauksia ja ajattelutapoja. Yhteistyössä, ei niinkään ikään, vaan asenteeseen ja elämänkatsomukseen fokusoimalla.
Ohjelman loistavaa antia oli myös amerikkalaisen Nick Honeysettin puheenvuoro otsikolla ”Resilient connections”. Hän keskittyi siihen miten aito yhteys kävijöihin luodaan ja miten voidaan erottua houkuttelevana vaihtoehtona kun kilpaillaan ihmisten arvokkaimmasta resurssista, ajasta. Mieleeni jäi erityisesti se miten Honeysett kuvaili omistajuutta: asian omistaja ei sisältöjen kohdalla välttämättä ole niiden ”oikea omistaja”, vaan se joka tuo sisällöt kätevimmin ja helpoiten asiakkaiden ulottuville. Arvokkain asia tapahtuu juuri siinä pisteessä jossa asiakas kohtaa tavoittelemansa sisällön.
 |
| Tom Goodwin kuvaa maailman muuttumista. |
Tämän kaltainen ajattelu on ollut pinnalla viime aikoina muutenkin. Tom Goodwin on osuvasti sanonut: Uber, maailman suurin taksiyhtiö ei omista yhtään autoa ja Airbnb, maailman suurimpana majoituspalveluna ei omista yhtään kiinteistöä. Siinäpä runsaasti ajattelemisen aihetta myös uusien museo(palvelu)iden kehittämiseen.
Tove Vesterbacka
Propagandamaisteri/Uusi kaupunginmuseo 2016
Helsingin kaupunginmuseo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti