Millainen on hyvä ja toimiva museosuhde?
ICOMin museoeettisten sääntöjen neljännen kohdan mukaan ”Museot tarjoavat mahdollisuuksia luonnon- ja kulttuuriperinnön arvostamiseen, ymmärtämiseen ja suojeluun. – Museoilla on tärkeä velvollisuus kehittää kasvatuksellista rooliaan ja houkutella laajempia yleisöjä siitä yhteisöstä tai ryhmästä ja siltä seudulta, jota ne palvelevat. Vuorovaikutus yhteisön kanssa ja sen kulttuuriperinnön vaaliminen muodostavat oleellisen osan museon kasvatuksellisesta tehtävästä.” Meillä on siis eettinen velvollisuus solmia ja vaalia suhteita yhteisöihimme. Millainen on eettisesti hyvä museosuhde? Molempien osapuolten pitäisi varmasti kysyä, mitä suhteelta odotamme ja saamme ja mitä sille annamme. Jos suhde ei toimi, kuka museota tarvitsee? Olemme siis melko lailla perimmäisten kysymysten äärellä pohtiessamme suhteita yhteisöihimme.
Suomen Metsämuseo Luston taustalla on vuonna 1988 perustettu Suomen Metsämuseosäätiö, jonka tehtäväksi annettiin valtakunnallisen metsämuseon perustaminen Suomeen. Säätiön muodostivat tuolloin yli 40 metsäalan keskeistä toimijaa, joilla oli halu huolehtia metsäkulttuuriperinnöstä. Museon suunnittelussa, kokoelmien keräämisessä, rakentamisessa, toiminnan käynnistämisessä ja rahoituksessakin metsäalan organisaatiot olivat tiiviisti mukana.
Moni asia on muuttunut 20 vuoden aikana niin metsä- kuin museoalallakin, samoin metsämuseon ja metsäorganisaatioiden välisissä suhteissa. Olemme kysyneet sidosryhmiltämme, mitä he meiltä toivovat. Jotkut suhteet ovat kenties hieman väljähtyneet. Kaikki eivät osanneet toivoa mitään, sillä he eivät enää oikein tienneet, mistä suhde sai alkunsa. Museosuhdeterapiaa siis tarvitaan, ja olemmekin parhaillaan etsimässä vahvasti uusia näkökulmia vanhoihin suhteisiin. Yhteisöt ovat meille tärkeitä, ilman niitä meillä ei nimittäin ole merkitystä – luonnon- ja kulttuuriperinnön arvostaminen, ymmärtäminen ja suojelu edellyttävät, että on olemassa riittävästi halukkaita arvostajia, ymmärtäjiä ja suojelijoita. Onneksi monet suhteet ovat vuosien varrella myös syventyneet ja lujittuneet. Olemmepa solmineet ihan uusiakin suhteita ja löytäneet uutta kipinää vanhoihin suhteisiin.
Vaikka eettisissä säännöissä puhutaan vuorovaikutuksesta ja palvelemisesta, museon ”kasvatuksellisesta roolista” puhuminen vivahtaa hiukan yksipuoliselta ja ylhäältä annetulta. Oppimisen – ja samalla kulttuuriperintöön liittyvien vastuiden, velvollisuuksien ja oikeuksien – tulisi olla molemminpuolisia. Voisiko hyvän museosuhteen tärkeimmät ominaisuudet lainata hyvän parisuhteen ohjeista? Niitä ovat luottamus ja vakaa pohja, yhteiset arvot, avoin ja suora vuorovaikutus, molemminpuolinen vastuu suhteesta, kummankin tarpeiden kunnioittaminen, hyväksyntä ja arvostus, vapaus ja oma kehitys, todellinen ystävyys. Osapuolten pitää myös kysyä itseltään, ovatko ne haluttavia kumppaneita. Eikä yhdessä kannata pysyä, jos ei ole sitä tärkeintä: yhteistä päämäärää ja tarkoitusta.
Hyvä eettinen museosuhde perustuu siihen, että museot osaavat avata kulttuuriperinnön arvostamisen, ymmärtämisen ja suojelun merkityksiä yhteisöille, joille kulttuuriperintö voi olla tärkeä voimavara ja tarpeellinen rakennettaessa identiteettejä, imagoja ja brändejä. Kulttuuriperintö on yhteiskunnallisesti merkittävä resurssi, jonka käytön ja hyödyntämisen hyvä museosuhde mahdollistaa.
Reetta Karhunkorva
amanuenssi, Lusto – Suomen Metsämuseo
Leena Paaskoski
intendentti, Lusto – Suomen Metsämuseo
ICOM Suomen komitean hallituksen jäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti