Milanon yleiskonferenssissa koettua

Kuva: E Ehanti

Vietin juuri yli viikon Milanossa ICOMin yleiskonferenssissa Suomen komitean puheenjohtajan mandaatilla nauttimassa lähes 4000 museoammattilaisen kansoittaman jättitapahtuman ylitsepursuavasta tarjonnasta, josta tässä lyhyet tunnelmapalat omasta näkökulmastani.  Muita näkökulmia on luvassa pitkin loppuvuotta, kun ne parisenkymmentä suomalaisjäsentä, joille myönsimme matka-apurahan, julkaisevat vapaamuotoiset raporttinsa tässä samassa blogissa, johon näin ollen kertyy katsaus lukuisten kansainvälisten komiteoiden konferenssiohjelmista.

Oma viikkoni alkoi jo ennen konferenssia illalliskokouksella pohjoismaisten ja saksalaisten komiteoiden kanssa, joiden kanssa järjestämme yhdessä ensi vuonna yhteiskonferenssin Helsingborgissa otsikolla "Difficult issues". Cfp tulossa vuodenvaihteen tienoilla ja lisätietoja sekä blogipostauksia kertyy jo sitä ennen tänne. Eli save the date 22-23.9.2017!

Pohjoismaisella vastaanotolla. Kuva: E Ehanti

Vallan mainioksi edistynyttä pohjoismaista yhteistyötä edistettiin muutenkin pitkin viikkoa enemmän tai vähemmän vakavamielisillä palavereilla sekä kaiken kruununa yhteispohjoismaisella vastaanotolla Palazzo Stellinessä, jossa pitkälti toistasataa pohjoismaista delegaattia juhlisti sitä yhteistä voimaa, jota me pohjoismaiset suhteellisesti erittäin suuret komiteat ICOMissa edustamme. 

Pohjoismainen painoarvo kävi ilmi myös hallinnollisissa kokouksissa, joiden päätteeksi Suomen asettama ja kaikkien ICOM Nord -komiteoiden tukema Carina Jaatinen valittiin koko järjestön hallitukseen vaalin äänikuningattarena! Carina jatkaa pitkään jatkunutta pohjoismaiden edustusta hallituksessa ja on tietääkseni ensimmäinen suomalainen tässä museomaailman avainpositiossa edustamassa meikäläistä näkökulmaa ja edistämässä meille läheisiä asioita. Onnittelut, Carina! (Tästä lisää lähiaikoina.)

Ylpeä puheenjohtaja ja Carina Jaatinen.
Kuva: Mona Taipale

Carinan lisäksi uuteen johtoportaaseen kuuluu nyt Hans-Martin Hinzin seuraajaksi presidentiksi valittu turkkilainen Suay Aksoy, jonka valinnasta itse olen iloinen, sekä kaksi varapuheenjohtajaa, taloudenhoitaja ja 11 hallituksen jäsentä, jollaiseksi siis Carina valittiin äänivyöryllä.

Hallinnollisesta puolesta vielä sen verran, että pitkään jatkuneen työryhmätyöskentelyt tuloksina saatu uusi strateginen suunnitelma 2016-2022 hyväksyttiin, samoin kuin uudet asetukset (statutes), jotka muodostavat yhdessä järjestön sääntöjen kanssa ne ohjeet ja raamit, joiden mukaan ja puitteissa järjestö toimii. Näihin me nyt perehdymme Suomen komitean hallituksessa nähdäksemme minkälaisia vaikutuksia niillä on omiin sääntöihimme ja strategiaamme.

Varmuudella vaikutuksia tulee olemaan jäsenrekisteri- ja jäsenprosessiuudistuksella, jotka meille esiteltiin, minun ja monien muiden iloksi, mutta yllättävän monen kauhuksi päätellen siitä painokkuudesta, jolla eräät vastustivat esiteltyjä uudistuksia. Outoa muutosvastarintaa, mielestäni, ja heppoisin perustein, kun työ on vasta alkanut. Minun nähdäkseni nyt esiteltiin hyvä pilottiprojekti, jolla jäsenprosessit helpottuvat ja nopeutuvat rutkasti.

Ehkei hallinnollisesta puolesta sen enempää, dokumentit tulevat kaikkien nähtäville Icommunityyn, johon teillä kaikilla on pääsy ja jossa olette toivoakseni vierailleet vaikkapa ICOM News ja Museum International -lehtiä lukemassa. Paitsi se on tietenkin mainittava, että pitkissä kokouksissa kanssani istui hallituksemme jäsen Mona Taipale, josta hänelle suuret kiitokset!

Konferenssi myös juhlisti järjestön 70-vuotista taivalta, jota esiteltiin hauskasti nimetyssä "Where ICOM From" -näyttelyssä ja historiikkivideossa, jonka teaseri on katsottavissa täällä. Viimeaikaisempia kuulumisia kannattaa lukea ICOMin vuosikertomuksesta, jossa on komeasti mainittu myös yhteistyömme Jyväskylän yliopiston Corpuksen kanssa Museoetiikka 2.0 -seminaarissa.

Allekirjoittanut ja ICOMin uudi logo. Kuva: ICOM

Niin, ja tietysti on mainittava konferenssin aikana julkaistu ICOMin uusi graafinen ilme!

Tämäntason konferenssissa tarvitaan tietysti kovan tason keynote -puhujat, jollaisia Orhan Pamuk ja Christo ilman muuta ovat. Ensin mainittu puhui kotimuseossaan, Viattomuuden museossa Istanbulissa, kuvatussa hienossa videotervehdyksessä hyvin painokkaasti pienen ja arkisen museosisällön puolesta entisaikojen eeppisen kansallistunteen sijaan. "Museums should be like novels", sanoi hän esitellessään museotaan, joka käytännössä museoi hänen Museum of Innocence -kirjansa tapahtumat ja paikat mutta muodostuessaan siten eräänlaiseksi Istanbulin kaupungin museoksi. Hän siteerasi pitkät pätkä museomanifestiaan, joka kannattaa käydä lukemassa täällä. Yhdyn moneen kohtaan Pamukin kanssa, mutta toisin kuin hän koen Louvren, British Museumin ja Eremitaasin kaltaisten ensyklopedististen museoiden olevan olennaisia paikkoja tänäkin päivänä ja olen iloinen niiden olemassa olosta.

Christon esitys monituhatpäisen yleisömeren takaa.
Kuva E Ehanti

Pienimuotoisesta ja arkisesta kaukana on rakennusten ja maisemien paketoinneista muun muassa tunnettu Christo, joka puhui hyvin innostuneesti ja innostavan rempseästi taiteesta, jonka hän haluaa olla täysin hyödytöntä ja irrelevanttia. Vain kauneus ja ilo ratkaisevat, eikä kukaan voi varsinaisesti tilata näitä töitä saati sitten rahastaa pääsymaksuja. Tähän tinkimättömään vapauteen vaikuttaa hänen taustansa kommunistisessa yhteiskunnassa, jonka vaikutusta hän kovasti korosti. Hän rahoittaa jättityönsä myymällä pienempiä töitänsä, joille selvästi on suuret ja vakiintuneet markkinat. Hän tekee mitä haluaa, ja vain sinne minne haluaa, ilmeisesti. Kiinalaisen ja venäläisen kysyessä miksei yhtään työtä ole toteutettu heidän maissaan ja voisiko tilanteen korjata, hän vastasi, että siellä ei ole markkinoita hänen töilleen eikä hänen mielestään tulekaan.

Toki kävin useiden komiteoiden sessioissa, joista saatte välähdyksiä skrollailemalla taaksepä ICOM Finlandin FB-sivuja tai omaa Twitter-feediäni (@Whatheritage). Kansainvälisten komiteoiden kuulumisista tosiaan saamme raportteja lähiaikoina matka-apurahoja saaneiden postauksissa, joista odotan lukevani huomioita myös niistä useista esitelmistä, joita lukuisat suomalaiset ansiokkaasti pitivät. Ylpeänä seurasin sen minkä kerkesin näitä tasokkaita esitelmiä!

Sekä mielenkiinnosta että ns viran puolesta vierailin myös suurella messualueella, jossa lukuisat museoalan toimijat esittelivät hienouksiaan, jotka vaihtelivat konservointimateriaaleista ja näyttelyturvaratkaisuista visualisointimahdollisuuksiin ja virtuaalitodellisuusvälineisiin. Viimeksi mainittuja oli useita, varsin hyviäkin, mutta pakko sanoa, että eivät nämä vielä(kään) aivan täytä niitä lupauksia, joita kauppahevot latelevat, ainakaan sellaisiin hintoihin, joita heiltä sain lypsettyä.

Avajaisjuhlissa. Kuva: E Ehanti

Niin, ja ne vastaanotot ja kaiken maailman kekkerit, joita riitti jokaiselle illalle. (Viikon ruokavalioni koostui pitkälti cocktail-paloista ja -juomista sekä päivittäin jaetuista lounasbokseista, jotka olivat niukkuudessaan ainoa moitittava asia, jota järjestellyistä keksin.) Avajaisjuhla oli hulppea ja hulppeassa paikassa, Castello Sforzescossa, samoin kuin päätösjuhla, joka pidettiin Triennale di Milanossa.  

Jälkimmäisestä paikasta muuten on pakko mainita aivan käsittämättömän hieno Neo Prehistory -näyttely, jossa oli täysin mustassa, peileillä verhotussa tilassa esillä 100 esinettä, jotka kukin kuvastivat yhtä verbiä, jota tarkennettiin kolmen rivin runollisella tekstillä. Ei mitään muuta. Näin käytiin läpi koko historiamme sivistyksen alkuhämäristä älypuhelimiin asti, eikä mitenkään ihannoiden, vaan sotaa ja muita hirveyksiä myös esiin tuoden. Perustavanlaatuinen ja kaikin puolin aivan huippuluokkaa tämä näyttely, joka yksinään on kelpo syy matkustaa Milanoon (joka muutoin mielestäni kalpenee useiden muiden italialaiskaupunkien rinnalla). 

Neo Prehistory -näyttelyssä, Kuva: E Ehanti

Avajais- ja päättäjäisjuhlien väliin mahtui lukuisia vastaanottoja ja näyttelyvisiittejä, joista ammatillisesti kiinnostavin oli konservointikomitean eli ICOM-CC:n off-site käynti Brera-taidegalleriassa, jossa konservointilabra on rakennettu "akvaarioon" yhteen näyttelysaliin. Tämä on hyväksi teoksille, joita ei tarvitse kuljetella, sekä suureksi iloksi yleisölle, jonka silmien edessä konservaattorit työskentelevät. Erittäin hienoa, mielestäni!

Pinacoteca di Breran konservointilabra. Kuva :Ehanti

Intensiivinen viikko, johon ei juurikaan lepoa mahtunut. Pohjoismaisten sisarkomiteoiden kanssa yhteistyö on läheisintä ja yhä lähenemään päin, kuten ensi vuotinen yhteiskonferenssimme kertoo, mutta kyllä verkkoja heiteltiin rutkasti muuallekin, sekä ICOMin että oman asiani edistämiseksi. Viimeksi mainittua ei muuten kenenkään pidä ujostella! Tällaiset konferenssit ovat aivan olennaisia eteenpäin katsovalle museoammattilaiselle. Muistakaa ICOMin kansainväliset komiteat, joiden tapahtumia on joka vuosi kymmeniä ympäri maailman, ja joihin me myönnämme apurahoja aina alkuvuodesta! Ja seuraava tällainen suuri yleiskonferenssi pidetään 2019 Kiotossa.

Ateenassa 10.7.2016,

Eero Ehanti