Matkaraportti: Milano - Mona Taipale

Milano ICOMin yleiskonferenssi 3.-9.7.2016

Teksti ja kuvat: Mona Tipale

Konferenssikeskus MiCon sisääntulo.

Olen ollut ICOMin toiminnassa mukana jo pitkään, mutta tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa ICOMin yleiskonferenssiin. Osallistuin myös konferenssin alussa ja lopussa oleviin hallinnollisiin kokouksiin ICOM Suomen hallituksen edustajana pj. Eero Ehantin kanssa. Hallinnollisissa kokouksissa oli suuren maailman meininkiä erilaisten kulttuurien kohdatessa. Minulle kokoukset olivat tärkeitä myös siksi, että ne auttoivat hahmottamaan ICOMia organisaationa paremmin.

Ensimmäinen ihmeellinen päivä

ICOMin hallitusvaalien ehdokkaat. Suomen Carina Jaatinen esittäytyy.
Carina valittiin hallitukseen suurimmalla äänimäärällä!

Ensimmäinen varsinainen konferenssipäivä alkoi kirjailija Orhan Pamukin ja taiteilija Christon keynote-luennoilla. Pamuk puolusti puheenvuorossaan pieniä museoita, kehotti kertomaan tarinoita ja jakamaan henkilökohtaisia, arkisia kokemuksia. Mieleeni jäi erityisesti hänen ajatuksensa: ”Museums should be like novels”. Christo sen sijaan ei tee mitään pienesti. Hän kertoi mielikuvituksellisista ja jättimäisistä projekteistaan runsaan kuvamateriaalin kera. Hänen synnyinmaansa Bulgaria oli kommunistinen valtio, jossa kaikki oli tarkoin säädeltyä. Sieltä lähdettyään hän on tehnyt mitä haluaa, ja on omien sanojensa mukaan vapaa ja riippumaton. ”My art is useless, nobody needs it. Joy and beauty matters!”. Harmillisesti taiteilijan Milanon lähistölle rakentama Floating peers –teos suljettiin juuri ennen konferenssia eikä meillä ollut mahdollista kokea sitä.

Christo puhuu ja yleisö kuuntelee. Taiteilija sai rokkitähtimäisen vastaanoton, ihmiset nousivat seisomaan ja kännykkäkamerat räpsyivät.

Illalla pidetty avajaisjuhla toteutui hulppeissa puittessa 1400-luvulla rakennetussa Castello Sforzescossa. Tarjoilu ja ohjelma oli runsas, ja saimme nähdä Michelangelon viimeisen, kesken jääneen Pietà Rondaninin. Taidehistorioitsijalle näitä hienoja taide-elämyksiä oli tarjolla läpi konferenssin, taideteoksia, joita on aiemmin nähnyt vain kuvissa. Suurin elämyksistä oli Leonardon Viimeinen ehtoollinen. Teokselle kuljettiin erilaisten tilojen läpi, kuin siirtymäriittinä ajassa taaksepäin. Hienoa syvyysefektiä ei näe kuvissa. Mestarin työ.

Opening party Castello Sforzescossa tarjosi taidetta kaikille aisteille.

Michelangelo: Pietà Rondanini.

Samassa tilassa Leonardon Viimeisen ehtoollisen kanssa oli
teoksesta tehty kipsikopio näkövammaisille.

MPR-komitean ohjelmasta

Osallistuin pääasiallisesti oman komiteani Marketing and Public Relations (MPR) ohjelmaan. Oli mielenkiintoista kuulla, miten markkinointia ja PR:ää tehdään erilaisissa ja erikokoisissa museoissa, eri kulttuureissa ja erilaisilla resursseilla. Mitä tekee pieni museo,
jolla ei käytännöllisesti katsottuna ole ollenkaan markkinointibudjettia ja toisaalta iso museo markkinointiosastoineen ja –koneistoineen. Vaikka resurssit ovat erilaisia, sosiaalisen median työkalujen käyttö korostui puheenvuoroissa. Konferenssin jälkeen sovinkin ensi töikseni neuvottelun paikallisen mediatalon bloggareiden kanssa sisältömarkkinointiasioihin liittyen . Puheenvuoroista sain useita vinkkejä, joita voin hyödyntää omassa työssäni pienehkön museon yleisötyössä ja markkinoinnissa.

Rijks-museon dia tiivistää olennaisen:

Rijks-museon markkinointipuolen johtopäätöksiä, joihin on helppo yhtyä.

MPR:n ohjelma oli jaettu teemoihin: telling stories that connect, deepening connections, making cultural connections ja using values to connect. Oma puheenvuoroni ajoittui jälkimmäiseen teemaan. Kerroin kolmesta museomme käytännöstä, joita asiakkaat ovat olleet mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa. Nämä olivat asiakasraati, jonka kanssa suunnittelemme ja toteutamme museotoimintaa, vertaisihmettelijä, joka toimii museossa näyttelykokemuksen jakajana sekä muistopaja, jossa osallistujat käyvät henkilökohtaista historiaansa läpi NLP-harjoitusten kautta museon tiloissa ja tekevät pajan lopuksi muistorasian elämästään. Erityisesti muistopajakonsepti kiinnosti kuulijoita, oletettavasti uutuusarvonsa takia.

MPR:n ohjelma oli kiinnostava ja hyvin rakennettu, mutta olisin toivonut hieman pidempiä puheenvuoroja. 15 minuutissa ehtii esitellä asiansa, mutta kuulijoiden haastaminen
keskusteluun ja kokemusten jakaminen jää turhan vähälle. Kahvi- ja muiden taukojen aikana syntyi vilkasta keskustelua, jota olisi voinut käydä yleisesti luentojen yhteydessäkin. Yleisesti ottaen pidän tärkeänä, että puheenvuoroissa tuodaan käytännön ideoita tai ongelmia, joista keskustellaan eikä vain esitellä omaa juttua ”nice to know” –tyyppisesti.

Fondazione Prada ja MPR:n väkeä.

Erinäisten upeiden vanhojen palatsien jälkeen vierailimme MPR:n retkellä kahdessa uudessa museossa, Fondazione Pradassa ja MUDECissa (Museo delle Culture). Pradasta jäivät päällimmäisenä mieleen rakennuksen yksityiskohdat, kuten kullattu seinä, rakennuksen muodot ja tilaratkaisut. Mietin Pradan suvun intressejä museon avaamiseen, ovatko ne taiteellisia, taloudellisia (verovähennykset?) vai molempia. Mietin myös, pyritäänkö museon rakentamisella teollisuusalueelle ns. Bilbao-ilmiöön, alueen nostamiseen kulttuurikohteen avulla. Tämä tullaan näkemään myöhemmin. MUDECissa meille ja ICEEn porukalle kerrottiin museon rahoituksesta, joka koostui yksityisistä ja julkisista varoista, muttei silti tullut ihan selväksi. Esillä oli Mirón näyttely, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan virtuaalilaseja tutustuessani Mirón elinympäristöön. Olipa jännä kokemus, pää meni kyllä aika pyörälle!

Turistina Como-järvellä

Retket ja oheisohjelma kruunasivat seminaarin annin. Varsinaisena retkipäivänä suuntasin Como-järvelle. Kuljimme erinomaisen oppaan johdolla 14 Kristuksen kärsimystietä
kuvittavan kappelin kautta pyhälle Ossuccio-vuorelle. Päivä oli helteinen, maisemat henkeäsalpaavia. Erinomainen oppaamme esitteli meille alueen historiaa ja muisti myös kertoa meitä suuresti kiinnostaneita yksityiskohtia kuten mikä järven rannalla olevista rakennuksista on George Clooneyn huvila ja muuta tärkeää…

Como-järvellä. Taustallani olevalla saarella on kuvattu Tähtien sota episodi II -leffan (Kloonien hyökkäys) ja Casino Royalen kohtauksia!

 Summa summarum

Kokonaisuutena konferenssi oli hyvin organisoitu ja rakennettu. Ainoastaan lounaat saivat kritiikkiä, oltiinhan Italiassa. Kuva kertokoon puolestaan…

Päivittäinen Lunch box.
I.t.a.l.i.a.s.s.a!

Ohjelman ainut hankaluus oli sen runsaus! Koko ajan tuntui olevan käynnissä monta mielenkiintoista luentoa eri komiteoiden puitteissa ja messuosastollekin piti ehtiä. Virallisen ohjelman ohella myös erilaiset tapaamiset ja kohtaamiset olivat tärkeitä. Esimerkiksi pohjoismaisten komiteoiden vastaanotolla Palazzo Stellinessä tutustuin moneen kollegaan, joita en ollut aiemmin tavannut (myös suomalaisiin!). Elimme myös islantilaisten mukana EURO2016 –jalkapallohuumaa, joka valitettavasti islantilaisten osalta päättyi konferenssin aikana. Jalkapallosta puheen ollen ehdin itse vielä konferenssin päätyttyä piipahtaa legendaarisella San Siron stadionilla! Iltaohjelmista herkistävin ainakin näin vaskimusiikin ystävälle oli ICOMilaisille järjestetty urku- ja vaskikonsertti Milanon Duomossa.

San Siro –stadionin museo

Opastus Milanon Duomossa tutustutti kirkon uskomattomiin yksityiskohtiin. Myöhemmin saimme nauttia urku- ja vaskikonsertista kirkossa.