Suomalainen museoammattilainen ICOMin vaikuttajana - Carina Jaatisen haastattelu

ICOMin hallitukseen valittiin vuonna 2016 ensimmäistä kertaa suomalainen jäsen Carina Jaatinen. Suomen ICOMin tiedottaja Antti Kauppinen haastatteli Carinaa kesällä 2017 hänen kokemuksistaan uudessa luottamustehtävässä.

ANTTI: Onneksi olkoon hienosta luottamustoimesta. Sinut on valittu ICOM Executive Boardin Ordinary Memberiksi. Ihan ensimmäisenä kysyisin, miten kääntäisit suomeksi edellisen sanayhdistelmän?

CARINA: Ordinary member of ICOM Executive Board kääntyy minun suussani yksinkertaisesti ICOMin hallituksen jäsenyydeksi.

ANTTI: ICOMin tiedotteita ja muita tekstejä lukiessa tulee helposti tunne, että lukee avaruuskieltä: ICEE, NEC, ICOM-CC jne. Kuinka kauan meni, että kaikki lyhenteet ja kapulakieliset ilmaukset tulivat tutuiksi?

CARINA: Totta tosiaan ICOM on varsinainen kirjanlyhenteiden viidakko, mutta niin ovat kaikki suuret kansainväliset organisaatiot, joihin kuuluu paljon alakomiteoita ja työryhmiä. Monikielisessä ympäristössä lyhenteissä on se etu, että niitä ei tarvitse kääntää. Kyllä minulta meni varmasti ensimmäinen kolmivuotiskausi ICEE:n eli Näyttelyvaihtokomitean hallituksen jäsenenä 2007–2010 ennen kuin aloin vähän olla kartalla siitä, mistä ICOM koostuu.

ANTTI: Sitten on vuorossa iso kysymyskokonaisuus. Mitkä mielestäsi ovat nykyisessä poliittisesti polarisoituvassa, turvapaikanhakijoiden täyttämässä maailmassa kansainvälisen museoyhteistyön mahdollisuudet? Vaikuttavatko maailman tapahtumat ICOMiin? Edesauttaako ICOM esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kokemusten tallentamisen kansainvälisten prosessikuvausten kehittämistä tms., vai keskittyykö ICOM muihin asioihin? Mihin? Onko museologian tehtävä juurikin olla muuttumaton sivustaseuraaja?

CARINA: Tärkeitä kysymyksiä. Mielestäni nimenomaan kansainvälinen yhteistyö on mahdollisuus ja keino laajentaa ymmärrystämme museotyön merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä tunnistaa paremmin oman osaamisemme taso ja kehittämistarpeet. Millä muulla tavoin me pystyisimme arvioimaan suomalaisen museotyön tasoa ja vaikuttavuutta kuin vertaamalla sitä muualla tehtävään työhön?  

ICOM tarjoaa tähän helpon ja vakaan kanavan. Nimenomaan kansainväliset komiteat ovat niitä, joiden puitteissa voi löytää ne itseä kiinnostavat verkostot ja kumppanit. Tällaisena verkostona voi toimia vaikkapa kaupunginmuseoiden oma komitea CAMOC (International Committee for the Collections and Activities of Museums of Cities), jonka konferensseissa keskitytään kaupunginmuseoita yhdistäviin kysymyksiin. Näissä komiteoissa vaihdetaan tietoa niiden omaan erityisalueeseen liittyvistä ajankohtaisista projekteista ja teemoista. Esimerkiksi kysymyksesi turvapaikanhakijoihin liittyvästä dokumentaatiosta tulisi esille näissä yhteyksissä.

ICOM järjestönä ei helposti lähde yksittäisiin projekteihin, mutta tukee niitä kyllä erilaisin avustuksin. ICOMilla on sitten omat ohjelmansa, kuten kulttuuriperinnön laittoman maastaviennin ennaltaehkäisy, joihin se panostaa jäseniä palvelevan järjestötyön ohella.

ICOM tarjoaa siis paljon - vertaiskokemuksia, uusia ideoita ja ajatuksia, kontakteja ja verkostoja, yhteistyö- ja hankemahdollisuuksia - ja samalla osallistujan oma ammatillinen ja kansainvälinen osaaminen kehittyvät. Toisaalta ICOM kärsii samasta ongelmasta kuin kaikki kansainväliset organisaatiot ja järjestöt – sen uusiutuminen on hidasta, koska päätöksenteko perustuu laajaan ja monitasoiseen valmisteluun kolmella virallisella kielellä.

ICOMin ydintavoite on edistää ja tukea museoissa tehtävää työtä maailmanlaajuisesti. Siksi se muun muassa tukee kansallisten komiteoiden perustamista ja ylläpitämistä. Kaikkialla maailmassa on ihmisiä, jotka työskentelevät kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi, mutta joka maassa olosuhteet museotyölle eivät ole poliittisesti ja taloudellisesti suotuisat. ICOMin eettiset koodit ja museomääritelmä ovat esimerkki niistä työkaluista, joilla kansallisen tason työtä tuetaan. ICOMin verkosto on luonnollisesti avoin myös niiden maiden museoammattilaisille, joiden omassa maassa ei kansallista komiteaa ole saatu perustettua tai se ei erilaisista syistä johtuen voi toimia. Suomessa ei tule ajatelleeksi, että me asumme yhdestä maailman järjestäytyneimmistä, turvallisimmista ja vauraimmista maista. Meidän odotuksemme ja toiveemme koskien kansainvälistä yhteisöä ovat varsin erilaiset kuin sotien ja kriisien runtelemien maiden museoammattilaisille. Afrikassa ja Lähi-Idässä on maita, joissa on perustettu ICOMin komiteoita maan museotyöntekijöiden tueksi, mutta niiden toiminta on ihan muutamissa käsissä ja äärimmäisen hauraalla pohjalla. Tilanne kertoo paljon siitä, millaista tukea kyseisissä maissa kulttuuriperinnön suojeluun tarvittaisiin, mutta samalla se kertoo myös kulttuurisista ja yhteiskunnallisista eroista.

ICOMin kansainväliset komiteat on perustettu jäsenistön toiveiden ja esitysten perusteella – vanhimmat vuonna 1948, vain pari vuotta ICOMin perustamisen jälkeen. Niiden aihepiirit heijastelevat perustamisajankohtansa museokäsityksiä ja tarpeita.  Kirjoitin niistä ICOM Suomen blogissa 2015. On selvää, että ICOMin komiteat eivät pärjää ketteryydessä moninaisille tämän päivän kansainvälisille museoalan tulevaisuus- ja teemakonferensseille, mutta ICOMin tehtävä onkin hieman toinen. ICOM on ainoa aidosti globaali demokraattisesti toimiva museoalan järjestö, joka tukee kaikkien osallistumista kielen ja taloudelliset esteet huomioon ottaen. Ja on muistettava, että ICOM on juuri niin hyvä ja toimiva kuin millaiseksi sen itse teemme. Nykyisten kansainvälisten komiteoiden kirjoa ja fokusta olisi jossain vaiheessa ryhdyttävä miettimään uusiksi, mutta aloitteen on tultava jäsenistöstä.

ANTTI: Kertoisitko jotain käytännön hallitustyöskentelystä. Miten paljon töitä ICOMin hallituksen jäsenenä oleminen teettää?

CARINA: Executive boardin jäsenyys rytmittyy järjestön virallisen toiminnan vuosikellon mukaan. Hallituksella on lähtökohtaisesti kaksi kokousta vuodessa, yksi ennen joulua, ja toinen kesäkuussa, ennen Pariisissa järjestettävää yleiskokousta. Hallituksen tehtäviin kuuluu hyväksyä toimintasuunnitelmat ja budjetit ja ennen kaikkea tilinpäätös ja vuosikertomukset.

Olen mielestäni päässyt nyt varsin helpolla verrattuna aikaisempaan, kun toimin eri komiteoissa puheenjohtajana tai hallituksen jäsenenä.

ICOMin hallituksen jäsenille voidaan osoittaa henkilökohtaisia vastuita tai tehtäviä ja minä olen mukana kansainvälisten komiteoiden asioita edistävässä pientyöryhmässä. Sen toiminnan tuloksista on vielä vaikea sanoa, mutta oma pyrkimykseni on varmistaa, että kansainvälisten komiteoiden tarpeet tulevat otetuksi huomioon ICOMin yleiskokouksien ohjelmaa suunniteltaessa.

Hallituksen jäsenenä ja toisaalta järjestön johtamista jo vuosia läheltä seuranneena iloitsen siitä, että pitkän levottoman periodin jälkeen ICOMia johdetaan nyt aiempaa vakaammin, demokraattisemmin ja systemaattisemmin.

Uusi pääjohtaja Peter Keller toimi aiemmin järjestön rahastonhoitajana ja tuntee ICOMin toiminnan yksityiskohtia myöten. Hän on myös palkannut koko joukon uutta henkilöstöä ja avaintehtävät on nyt miehitetty osaavilla uusilla ihmisillä. ICOMistahan lähti viimeisen parin vuoden aikana paljon väkeä, mikä vaikutti suoraan jäsenistön saamiin palveluihin ja niiden kehittämiseen.

Meillä on myös koossa erittäin hyvä hallitus, jossa on laaja kirjo osaamista ja eri kansallisuuksia. Uusi hallitus on kokoontunut vasta yhden kerran, joten on hieman varhaista arvioida hallitustyöskentelyn tuloksia. Mutta nyt tiedän ainakin sen, että asioita on todella paljon ja yhteen kokoukseen onkin varattu aina kaksi kokonaista päivää. Pitkien kokousvälien vuoksi hallitus keskustelee tarpeen mukaan myös sähköpostilla presidentin tai pääjohtajana esille ottamista kysymyksistä.

Kuva: Henna Aaltonen

Carina Jaatinen asuu Kirkkonummella luonnon keskellä, ja on töissä Espoon kaupunginmuseossa näyttelypäällikkönä. Vapaa-ajallaan Carina liikkuu, nauttii hyvästä ruoasta perheen ja ystävien kanssa sekä harrastaa luottamustehtäviä.

Kuulumisia ICOMin hallinnollisista vuosikokouksista osa 2

Viime viikon postauksessa esiteltyjen asioiden lisäksi Pariisin yleiskokouksessa saatiin ensikosketus uuteen jäsenrekisteriin ja työskenneltiin ajankohtaisissa työpajoissa.

ICOMin pääkonttori sijaitsee UNESCOn kiehtovassa päärakennuksesa Pariisissa.
Kuvat: Eero Ehanti

Uusi jäsenrekisteri

Tällä hetkellä ICOMin sihteeristön ja kansallisten komiteoiden tiedot eivät ole aina ajan tasalla. Jokaisella kansallisella komitealla on oma tapansa hallinnoida oman jäsenistön tietoja ja maksuja, ja Pariisin sihteeristöllä on oma rekisterinsä, johon kaikkien jäsenten tiedot kootaan.  Kaikki kansallisilta ja kansainvälisiltä komiteoilta sekä suoraan jäsenistöltä tulevat tietojen muutokset tallennetaan Pariisin päässä manuaalisesti, mikä tarkoittaa hurjaa työmäärää yli 37 000 jäsenen järjestössä.

Jatkossa rekistereitä on vain yksi, Pariisissa ylläpidetty. ICOMin jäsen pääsee kirjautumaan rekisteriin sekä tarkastamaan ja muuttamaan siellä omia henkilökohtaisia tietojaan ja kiinnostuksiaan kansainvälisiin komiteoihin. Jäsenen tietoihin on pääsy Pariisin Membership departmentin lisäksi kansallisen komitean sihteerillä. Lisäksi jäsenen relevantit tiedot näkyvät niiden kansainvälisten komiteoiden sihteereille, joista hän on kiinnostunut (voting ja non-voting member). Jäsenistölle on luvassa helpotusta myös uusien maksutapojen myötä. Jäsenmaksun voi tulevaisuudessa maksaa pankkisiirron lisäksi luottokortilla tai PayPalilla.

Muutos on erittäin tervetullut ja toivomme todella, että jatkossa maksujen kirjautumiset ja sitä kautta jäsentarrojen postitukset ja tietojen muutosten rekisteröinnit sujuvat yhä joutuisammin. Oman rekisterin ylläpito maksaa ja sen päivittämiseen menee valtavasti työaikaa. Lisäksi oman rekisterimme kanssa on ollut ongelmia mm jäsenmaksujen kohdentamisen kanssa, johon uusi systeemi toivottavasti myös tuo ratkaisun.

Kansainvälisille komiteoille muutos puolestaan mahdollistaa tehokkaamman kommunikoinnin jäsenten kanssa, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa. Muun muassa komiteoiden hallitusten vaalien järjestäminen sekä ehdokasasettelun että äänestyksen osalta muuttuu helpommaksi ja luotettavammaksi.

Nyt esitelty uusi jäsenrekisteri annetaan käyttöön syksyn 2017 pilottivaiheen jälkeen kaikille kiinnostuneille kansallisille komiteoille. Tiedotamme jäsenistölle uudesta käytännöstä, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Kuva: Eero Ehanti

Museoiden määritelmä

Kokouspäiviin kuuluu aina myös työpajoja ajankohtaisten asioiden parissa. Tänä vuonna sellainen pidettiin muun muassa museon määritelmän uudistamisesta, joka on tärkeä asia koko globaalin museoyhteisön kannalta. Tanskalainen Jette Sandahl, joka jäi jokunen vuosi sitten eläkkeelle Kööpenhaminan kaupunginmuseon johtajan tehtävistä, piti museomääritelmä-työryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa äärimmäisen tarkkanäköisen alustuksen perustellen laaja-alaisesti museomääritelmän päivittämiseen liittyviä tarpeita ja haasteita. Työn lähtökohtana on syvällinen ymmärrys museomääritelmän merkityksestä ja vaikutuksista niin eri maiden kansallisessa kuin myös kansainvälisessä kontekstissa. Esimerkiksi Suomessa museomääritelmän muutoksella on todennäköisesti vaikutuksia lainsäädäntötasolle saakka.

Museomääritelmätyöryhmä käynnistää museoiden toimintaehtoja, arvoja ja käytäntöjä globaalien trendien ristipaineissa tarkastelevan julkisen keskustelun mm. eri puolella maailmaa järjestettävissä työpajoissa ja pyöreän pöydän keskusteluissa ICOMin jäsenistöä ja eri alojen asiantuntijoita laaja-alaisesti osallistaen. Sandahlin työryhmän jäseniin kuuluvat mm. Liverpoolin museoiden johtaja David Fleming ja osallistavan museotyön pioneeri Nina Simon, joka nähdään myös Suomessa Museoalan teemapäivillä syyskuussa.

Unescon suositus ja eettisen ohjeen kehittäminen

Näissä suurissa vuosikokouksissa keskustelut lähtevät helposti pitkällisille urille jäsenmaiden hyvin erilaisista lähtökohdista johtuen. Pienimmissä komiteoissa on vain kymmenkunta jäsentä, kun taas suurimmassa eli Saksan komiteassa on reilusti yli 4000 jäsentä. Suomi on suurimmasta päästä noin tuhannella jäsenellään. Vauraissa Euroopan maissa museoasiat ovat varsin erilaisia kuin vaikkapa Karibian tai Afrikan komiteoissa. Tämä kävi ilmi työpajassa, jossa keskusteltiin UNESCON uudesta suosituksesta nimeltään "Recommendation on the Protection and Promotion of Museums and Collections", jonka valmistelussa ICOMilla oli avainrooli ja jota Suomen komiteakin kommentoi. Siinä korostetaan muun muassa yhteisöllisyyttä ja kokoelmien tärkeyttä. Hyvä suositus ilman muuta, mutta sillä on varmasti aivan eri merkitys esimerkiksi kehitysmaassa kuin Suomessa, jossa on kattava museolainsäädäntö, jota ollaan vieläpä uudistamassa, kansallinen museopoliittinen ohjelma viimeistelyvaiheessa ja vahvoja kansallisia toimijoita kuten Museovirasto ja Museoliitto. Mutta toki täälläkin kaikki työkalut museoasioiden promoamiseksi päättäjille ovat tarpeen.

Eettinen ohje on saanut uuden ilmeen. Kuva: Eero Ehanti

Kansallisten komiteoiden erilaisuuteen liittyen voitaneen todeta, että tavoitteet ovat yhtenäisiä, mutta mahdollisuudet ja keinot erilaisia. Onneksi on eettinen koodi, joka pyrkii sitomaan meitä museoammattilaisia yhteen ja vahvistamaan luotettavuutemme ulospäin. Se on tärkeä dokumentti ja yksi järjestömme tukevimmista kulmakivistä. Siksi olikin ilo kuulla ICOMin eettisen komitean ETHCOMin uuden puheenjohtajan Sally Yerkovichin kertovan, että koodi tulee lähivuosina täydentymään omilla ohjeistuksillaan hankintoihin, poistoihin ja sponsorointiin liittyvillä asioilla. Erittäin hyvä näin. Kuten suomalaiset museoammattilaiset blogissamme julkaistuissa keskusteluissa toivat esiin, koodissa on päivityksen tarvetta.

Punaisista listoista

Kokouspäivien aikana keskusteltiin myös järjestön tuottamista punaisista listoista (Red Lists), joista puhui France Desmarais tuoden esiin kuinka olennainen rooli ICOMilla on kulttuuriesineiden salakuljetuksen ja kaupan vastaisessa työssä. ICOM on Interpolin, UNESCOn ynnä muiden joukossa ainoana NGO:na mukana esineasiantuntijan mandaatilla. Punaiset listat ovat tärkeitä työkaluja poliisille, tullille, museoille ja vaikka ihan yksityishenkilöille esitellessään esinetyyppejä, jollaisia kohdattaessa rajalla tai huutokaupassa on syytä selvittää tarkkaan alkuperä ja laillisuus. Observatory Illicit Traffic   -nettisivu on tietokanta, johon laittomaan maastavientiin liittyviä asioita on koottu maailmanlaajuisesti ja ICOM myös promoaa mm Object ID -standardia, joka rohkaisee hoitamaan dokumentoinnin kunnolle, jota ilman esineiden tunnistus on hyvin hankalaa esim varkaustapauksessa.

Kuva: Eero Ehanti

Ehkä nämä Illicit Trade -asiat eivät ole olleet meille suomalaisille kovin tuttuja, mutta ilmassa on viitteitä, että tilanne on muuttumassa. Kesäkuun alussa olimme mukana järjestämässä Helsingissä WCOM-konferenssia, jossa aihepiiriä käsiteltiin runsaasti ja meikäläisestäkin näkökulmasta.

Kuva: Hanna Pennock

Tällä kertaa meitä suomalaisia oli matkalla useita. ICOM Suomen komitean hallitusta edustivat puheenjohtaja Eero Ehanti, sihteeri Wiktoriina Hurskainen ja varapuheenjohtaja Maija Ekosaari, ja toki paikalla oli koko ICOMin hallituksessa istuva Carina Jaatinen. Lisäksi paikalla olivat ilahduttavasti kansainvälisten komiteoiden hallituksia edustamassa Leena Tokila (ICTOP) ja Johanna Vähä-Pesola (CIMUSET).

Eero Ehanti, Carina Jaatinen, Maija Ekosaari, Wiktoriina Hurskainen

ICOM uuden aikakauden alussa. Kuulumisia hallinnollisista vuosikokouksista osa 1

ICOMin tämän vuoden yleiskokous 7.-9. kesäkuuta tarjosi Pariisiin kerääntyneille järjestöaktiiveille positiivisen yllätyksen. Varsinkin ICOMin toimintaa jo aiemmilta vuosilta tuntevat havaitsivat selvästi ilmassa leijuvan positiivisen muutoksen ja innostavan ilmapiirin.

Kuva: Eero Ehanti

ICOMin yleiskokous tarkoittaa käytännössä kolmen päivän ajan lukuisia kokouksia, talouden ja toiminnan seurantaa sekä raportointia ICOMin moninaisesta toiminnasta. Suuri osa ajasta kuluu, kuten järjestötoiminnassa yleensäkin, hallinnollisiin ja organisaation toimintaan liittyviin asioihin. Museoalan sisältöihin paneutuminen tapahtuukin ensisijaisesti ICOMin kansainvälisten komiteoiden konferensseissa, joita järjestetään vuoden jälkipuolella ympäri maailmaa. Mutta vaikka hallinnolliset asiat vievätkin yleiskokouksien ajasta suurimman osan, riittää tilaisuuksia onneksi myös ajatusten vaihtoon ja keskusteluun monikansallisen kollegajoukon kanssa.

Tämän vuoden yleiskokoukselle antoi erityisen leimansa se, että ICOM on saanut johtoonsa uuden työparin. Presidentti, turkkilainen Suay Aksoy, valittiin tehtäväänsä vuonna 2016 kesällä ja vuoden 2017 alussa ICOMin pääjohtajan tehtävässä aloitti aiemmin järjestön rahastonhoitajan toiminut itävaltalainen Peter Keller.

Kuva: Eero Ehanti

Suureksi iloksemme saatoimme todeta, että uusi johto on aloittanut järjestössä myös uuden aikakauden, joka perustuu avoimuudelle, läpinäkyvyydelle ja yhteistyölle. Presidentti ja pääjohtaja ovat päättäväisesti lähteneet edistämään ICOMin kehittämistä ja uusiutumista, mikä koskee mm. ICOMin sihteeristöä ja järjestön yhteisiä työtapoja, mutta ennen kaikkea jäsenistön osallistamista järjestön toiminnan kehittämiseen ja tulevaisuuden visiointiin.

Saimme myös kuulla, että ICOM tulee toimimaan aktiivisesti kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden vietossa vuonna 2018 ja kansallisia komiteoita kannustettiin kehittämään omia projekteja aiheeseen liittyen.

Viimeisen kokouspäivän koko jäsenistölle avoimessa General Assemblyssä ja sitä seuranneessa Extraordinary General Assemblyssä  hyväksyttiin ICOMin sääntöihin (Statutes) pienehköjä muutoksia 97% äänienemmistöllä.  Erillinen hallinnon uudistamiseen keskittynyt työryhmä oli valmistellut esityksen, jonka perusteella muutokset tehtiin.  Jos jäsenmaalla ei ole omaa kansallista komiteaa, voi jäseneksi hakeva jatkossa anoa jäsenyyttä suoraan sihteeristöltä. ICOMin hallitus voi myös olla eri mieltä kansallisten komiteoiden antamien  jäsenhakemuspäätösten kanssa, ja sillä on lopullinen sana. Kansallisen komitean voi vastedes muodostaa vähintään kahdeksasta jäsenestä.

ICOMin hallituksen jäsenen Carina Jaatisen puheenvuoro. Kuva: Eero Ehanti

Kansainvälisten komiteoiden tulevaisuus

Esimerkkinä uusista aloitteista mainittakoon, että kansainvälisten komiteoiden tulevaisuutta pohtimaan perustetaan syksyllä työryhmä, jonka tehtäviin sisältyy tulevaisuusstrategian laatiminen ja komiteoiden toimintaa helpottavien työkalujen kehittäminen. Kansainvälisten komiteoiden kiinnostavuus ja relevanttius museomaailman silmissä on ICOMin kohtalon kysymys. ICOMin merkitys jäsenistölleen kiteytyy nimenomaan kansainvälisten komiteoiden toiminnassa. Yhteinen näkemys onkin, että on korkea aika tarkastella yhdessä sitä, kuinka komiteoiden kokonaisuutta, rooleja ja tehtäviä tulisi kehittää, jotta ICOM pystyy vastaamaan jäsenistönsä tarpeisiin. ICOMin hallituksen jäsen Carina Jaatinen alusti aiheesta sekä kansallisten että kansainvälisten komiteoiden omissa kokouksissa, ja hän osallistuu tulevaisuustyöryhmään ICOMin hallituksen edustajana.

Kansallisten komiteoiden keskustelua

Kansallisten komiteoiden puolella pohdittiin jälleen kerran museoammattilaisen määritelmää ja sitä kuka on oikeutettu ICOMin jäsenyyteen. Selkeistä ja yhtenäisistä jäsenyyttä koskevista säännöistä (Statutes) huolimatta monissa maissa on edelleenkin käytäntönä pyytää suurempaa jäsenmaksua niiltä jäseniltä, jotka työskentelevät perinteisen museoalan ulkopuolella, mutta jotka kuitenkin toimivat museoalan hyväksi. Esimerkkeinä mainittakoon lavastajat, turvallisuusalan työntekijät museoissa tai vaikkapa arkkitehdit. Sveitsi hyväksyy jäsenikseen henkilöt, joiden ammatillisuus koostuu vähintään 30 % museoalan työtehtävistä. Koska keskusteluille oli jälleen kerran varattu liian vähän aikaa, jäsenasioita varten päätettiin perustaa työryhmä, joka tulee muun muassa pohtimaan voidaanko museoissa vapaaehtoisina työskenteleviä hyväksyä jäseniksi, kuinka kontrolloida pysyykö jäsenistö museoalan työtehtävissä ja miten toimia niiden jäsenten kanssa, jotka eivät valmistumisen jälkeen ole vielä löytäneet oman alan työtehtäviä, mutta kuitenkin alalle ennemmin tai myöhemmin päätyvät.

Kansalliset komiteat keskustelivat lyhyesti lisäksi alueellisten yhteenliittymien (Regional Alliances) roolista ja mahdollisista päällekkäisyyksistä, kuinka mahdollisimmat useat jäsenet saataisiin kiinnostumaan kansainvälisistä komiteoista ja siitä, kuinka kaikkien asiakirjojen tulisi olla saatavilla ICOMin kolmella virallisella kielellä ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi.

Sveitsiä kiinnosti kansallisten museoliittojen ja kansallisten ICOM komiteoiden yhteistyö, mahdollinen kilpailuasetelma sekä hyvät käytännöt, koska siellä nämä kaksi tahoa ovat sulautuneet yhteen.  Eero Ehanti kertoi Suomen vastaavien tahojen toimivasta yhteistyöstä erityisesti vuotuisten museopalkintojen ja museogaalan osalta, konferenssien järjestämisessä sekä kansainvälisen museopäivän vietossa.

Keskusteluissa heijastui myös joidenkin jäsenmaiden tarve korostaa oman maan pienuutta suhteessa suureen jäsenmäärään. Jäsenmäärältään vähäisten maiden edustajat toivoivat enemmän keskustelua toisten samassa jäsenistön kokoluokassa toimivien maiden kesken

ICOMin presidentti Suay Aksoy puhuu iltavastaanotolla. Musée Cernuschi, Pariisi. Kuva: Eero Ehanti

Tälläkin kertaa Pariisissa keskusteltiin valtavasti ja eri kokoonpanoilla kokousten ja työpajojen muodossa sekä, ehkä tärkeimmin, kahvitauoilla ja iltavastaanotolla myöhään yöhön. Kuultiin myös hyvä keynote-puheenvuoro, jota käsiteltiin jo aiemmassa postauksessa. Nämä kesäkuiset tapaamiset ovat ainoa kerta vuodessa, kun kaikki yli 120 kansallista ja 21 kansainvälistä komiteaa kohtaavat ja tapaavat koko järjestön johdon ja käytännön asioita hoitavan sihteeristön. Läheinen yhteydenpito viimeksi mainittuun on meille kansallisen komitean hallituslaisille todella tärkeää ihan käytännön asioiden hoidonkin kannalta.

Iltavastaanotolla. Musée Cernuschi. Kuva: Eero Ehanti

Ensi viikolla julkaisemme Pariisin kuulumisista toisen postauksen, jossa kerromme muun muassa uudesta jäsenrekisteristä ja ajankohtaisista työpajoista.

Eero Ehanti, Carina Jaatinen, Wiktoriina Hurskainen ja Maija Ekosaari