Suomalainen museoammattilainen ICOMin vaikuttajana - Carina Jaatisen haastattelu

ICOMin hallitukseen valittiin vuonna 2016 ensimmäistä kertaa suomalainen jäsen Carina Jaatinen. Suomen ICOMin tiedottaja Antti Kauppinen haastatteli Carinaa kesällä 2017 hänen kokemuksistaan uudessa luottamustehtävässä.

ANTTI: Onneksi olkoon hienosta luottamustoimesta. Sinut on valittu ICOM Executive Boardin Ordinary Memberiksi. Ihan ensimmäisenä kysyisin, miten kääntäisit suomeksi edellisen sanayhdistelmän?

CARINA: Ordinary member of ICOM Executive Board kääntyy minun suussani yksinkertaisesti ICOMin hallituksen jäsenyydeksi.

ANTTI: ICOMin tiedotteita ja muita tekstejä lukiessa tulee helposti tunne, että lukee avaruuskieltä: ICEE, NEC, ICOM-CC jne. Kuinka kauan meni, että kaikki lyhenteet ja kapulakieliset ilmaukset tulivat tutuiksi?

CARINA: Totta tosiaan ICOM on varsinainen kirjanlyhenteiden viidakko, mutta niin ovat kaikki suuret kansainväliset organisaatiot, joihin kuuluu paljon alakomiteoita ja työryhmiä. Monikielisessä ympäristössä lyhenteissä on se etu, että niitä ei tarvitse kääntää. Kyllä minulta meni varmasti ensimmäinen kolmivuotiskausi ICEE:n eli Näyttelyvaihtokomitean hallituksen jäsenenä 2007–2010 ennen kuin aloin vähän olla kartalla siitä, mistä ICOM koostuu.

ANTTI: Sitten on vuorossa iso kysymyskokonaisuus. Mitkä mielestäsi ovat nykyisessä poliittisesti polarisoituvassa, turvapaikanhakijoiden täyttämässä maailmassa kansainvälisen museoyhteistyön mahdollisuudet? Vaikuttavatko maailman tapahtumat ICOMiin? Edesauttaako ICOM esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kokemusten tallentamisen kansainvälisten prosessikuvausten kehittämistä tms., vai keskittyykö ICOM muihin asioihin? Mihin? Onko museologian tehtävä juurikin olla muuttumaton sivustaseuraaja?

CARINA: Tärkeitä kysymyksiä. Mielestäni nimenomaan kansainvälinen yhteistyö on mahdollisuus ja keino laajentaa ymmärrystämme museotyön merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä tunnistaa paremmin oman osaamisemme taso ja kehittämistarpeet. Millä muulla tavoin me pystyisimme arvioimaan suomalaisen museotyön tasoa ja vaikuttavuutta kuin vertaamalla sitä muualla tehtävään työhön?  

ICOM tarjoaa tähän helpon ja vakaan kanavan. Nimenomaan kansainväliset komiteat ovat niitä, joiden puitteissa voi löytää ne itseä kiinnostavat verkostot ja kumppanit. Tällaisena verkostona voi toimia vaikkapa kaupunginmuseoiden oma komitea CAMOC (International Committee for the Collections and Activities of Museums of Cities), jonka konferensseissa keskitytään kaupunginmuseoita yhdistäviin kysymyksiin. Näissä komiteoissa vaihdetaan tietoa niiden omaan erityisalueeseen liittyvistä ajankohtaisista projekteista ja teemoista. Esimerkiksi kysymyksesi turvapaikanhakijoihin liittyvästä dokumentaatiosta tulisi esille näissä yhteyksissä.

ICOM järjestönä ei helposti lähde yksittäisiin projekteihin, mutta tukee niitä kyllä erilaisin avustuksin. ICOMilla on sitten omat ohjelmansa, kuten kulttuuriperinnön laittoman maastaviennin ennaltaehkäisy, joihin se panostaa jäseniä palvelevan järjestötyön ohella.

ICOM tarjoaa siis paljon - vertaiskokemuksia, uusia ideoita ja ajatuksia, kontakteja ja verkostoja, yhteistyö- ja hankemahdollisuuksia - ja samalla osallistujan oma ammatillinen ja kansainvälinen osaaminen kehittyvät. Toisaalta ICOM kärsii samasta ongelmasta kuin kaikki kansainväliset organisaatiot ja järjestöt – sen uusiutuminen on hidasta, koska päätöksenteko perustuu laajaan ja monitasoiseen valmisteluun kolmella virallisella kielellä.

ICOMin ydintavoite on edistää ja tukea museoissa tehtävää työtä maailmanlaajuisesti. Siksi se muun muassa tukee kansallisten komiteoiden perustamista ja ylläpitämistä. Kaikkialla maailmassa on ihmisiä, jotka työskentelevät kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi, mutta joka maassa olosuhteet museotyölle eivät ole poliittisesti ja taloudellisesti suotuisat. ICOMin eettiset koodit ja museomääritelmä ovat esimerkki niistä työkaluista, joilla kansallisen tason työtä tuetaan. ICOMin verkosto on luonnollisesti avoin myös niiden maiden museoammattilaisille, joiden omassa maassa ei kansallista komiteaa ole saatu perustettua tai se ei erilaisista syistä johtuen voi toimia. Suomessa ei tule ajatelleeksi, että me asumme yhdestä maailman järjestäytyneimmistä, turvallisimmista ja vauraimmista maista. Meidän odotuksemme ja toiveemme koskien kansainvälistä yhteisöä ovat varsin erilaiset kuin sotien ja kriisien runtelemien maiden museoammattilaisille. Afrikassa ja Lähi-Idässä on maita, joissa on perustettu ICOMin komiteoita maan museotyöntekijöiden tueksi, mutta niiden toiminta on ihan muutamissa käsissä ja äärimmäisen hauraalla pohjalla. Tilanne kertoo paljon siitä, millaista tukea kyseisissä maissa kulttuuriperinnön suojeluun tarvittaisiin, mutta samalla se kertoo myös kulttuurisista ja yhteiskunnallisista eroista.

ICOMin kansainväliset komiteat on perustettu jäsenistön toiveiden ja esitysten perusteella – vanhimmat vuonna 1948, vain pari vuotta ICOMin perustamisen jälkeen. Niiden aihepiirit heijastelevat perustamisajankohtansa museokäsityksiä ja tarpeita.  Kirjoitin niistä ICOM Suomen blogissa 2015. On selvää, että ICOMin komiteat eivät pärjää ketteryydessä moninaisille tämän päivän kansainvälisille museoalan tulevaisuus- ja teemakonferensseille, mutta ICOMin tehtävä onkin hieman toinen. ICOM on ainoa aidosti globaali demokraattisesti toimiva museoalan järjestö, joka tukee kaikkien osallistumista kielen ja taloudelliset esteet huomioon ottaen. Ja on muistettava, että ICOM on juuri niin hyvä ja toimiva kuin millaiseksi sen itse teemme. Nykyisten kansainvälisten komiteoiden kirjoa ja fokusta olisi jossain vaiheessa ryhdyttävä miettimään uusiksi, mutta aloitteen on tultava jäsenistöstä.

ANTTI: Kertoisitko jotain käytännön hallitustyöskentelystä. Miten paljon töitä ICOMin hallituksen jäsenenä oleminen teettää?

CARINA: Executive boardin jäsenyys rytmittyy järjestön virallisen toiminnan vuosikellon mukaan. Hallituksella on lähtökohtaisesti kaksi kokousta vuodessa, yksi ennen joulua, ja toinen kesäkuussa, ennen Pariisissa järjestettävää yleiskokousta. Hallituksen tehtäviin kuuluu hyväksyä toimintasuunnitelmat ja budjetit ja ennen kaikkea tilinpäätös ja vuosikertomukset.

Olen mielestäni päässyt nyt varsin helpolla verrattuna aikaisempaan, kun toimin eri komiteoissa puheenjohtajana tai hallituksen jäsenenä.

ICOMin hallituksen jäsenille voidaan osoittaa henkilökohtaisia vastuita tai tehtäviä ja minä olen mukana kansainvälisten komiteoiden asioita edistävässä pientyöryhmässä. Sen toiminnan tuloksista on vielä vaikea sanoa, mutta oma pyrkimykseni on varmistaa, että kansainvälisten komiteoiden tarpeet tulevat otetuksi huomioon ICOMin yleiskokouksien ohjelmaa suunniteltaessa.

Hallituksen jäsenenä ja toisaalta järjestön johtamista jo vuosia läheltä seuranneena iloitsen siitä, että pitkän levottoman periodin jälkeen ICOMia johdetaan nyt aiempaa vakaammin, demokraattisemmin ja systemaattisemmin.

Uusi pääjohtaja Peter Keller toimi aiemmin järjestön rahastonhoitajana ja tuntee ICOMin toiminnan yksityiskohtia myöten. Hän on myös palkannut koko joukon uutta henkilöstöä ja avaintehtävät on nyt miehitetty osaavilla uusilla ihmisillä. ICOMistahan lähti viimeisen parin vuoden aikana paljon väkeä, mikä vaikutti suoraan jäsenistön saamiin palveluihin ja niiden kehittämiseen.

Meillä on myös koossa erittäin hyvä hallitus, jossa on laaja kirjo osaamista ja eri kansallisuuksia. Uusi hallitus on kokoontunut vasta yhden kerran, joten on hieman varhaista arvioida hallitustyöskentelyn tuloksia. Mutta nyt tiedän ainakin sen, että asioita on todella paljon ja yhteen kokoukseen onkin varattu aina kaksi kokonaista päivää. Pitkien kokousvälien vuoksi hallitus keskustelee tarpeen mukaan myös sähköpostilla presidentin tai pääjohtajana esille ottamista kysymyksistä.

Kuva: Henna Aaltonen

Carina Jaatinen asuu Kirkkonummella luonnon keskellä, ja on töissä Espoon kaupunginmuseossa näyttelypäällikkönä. Vapaa-ajallaan Carina liikkuu, nauttii hyvästä ruoasta perheen ja ystävien kanssa sekä harrastaa luottamustehtäviä.