Vaikeaa historiaa, vaikuttavaa museotyötä ja toivoa yhteistyöstä
ICEE eli ICOMin näyttelyvaihtokomitea kokoontui vuonna 2015 Cape Townissa, Etelä Afrikassa. Isäntämaan valinnassa vaikutti mm. ICOMin vastuu maailmanjärjestönä toimia globaalisti ja tarjota kollegoille ympäri maailman mahdollisuus osallistua kansainvälisiin museoammattilaisten verkostoihin. Afrikkalaisia ICOMin toiminnassa on toistaiseksi vähän johtuen maanosan vaikeista olosuhteista ja yleisestä resurssien puutteesta. Etelä-Afrikassa museokenttä on kuitenkin vakiintunut (yli 400 museota) ja joukossa on vahvoja toimijoita, vaikka sielläkin resurssien puute leimaa etenkin julkisen sektorin toimintaa.
 |
| ICEE 2015 perhepotretti. © Carina Jaatinen |
ICOM Etelä-Afrikan kanssa yhteistyönä järjestetty konferenssi käsitti yhden päivän työpajan ja kolme varsinaista konferenssipäivää. Lisäksi ohjelmaan kuului ICEEn perinteinen Market Place of Exhibitions and Ideas, jossa kuultiin toistakymmentä lyhyttä esittelyä tällä hetkellä maailmaa kiertävistä tai suunnitteilla olevista näyttelyhankkeista. Konferenssissa vierailtiin myös yhdeksässä eri museokohteessa Kapkaupungissa ja sen lähistöllä.
 |
| Nelson Mandela vietti nyt museona toimivassa Robben Islandin vankilassa 18 vuotta 27 vuoden vankeusajastaan. © CJ |
Yhteistyöstä toivoa tulevaisuuteen - kansallisesti ja kansainvälisesti
ICOM Etelä-Afrikan ja Etelä-Afrikan museoliiton yhteisesti isännöimän työpajan tavoitteena oli koota kansallisia museotoimijoita keskustelemaan näyttelyvaihdon merkityksestä ja edistämismahdollisuuksista Etelä-Afrikassa ja kansainvälisesti. Työpajassa oli kaksi pääpuheenvuoroa, joista toisessa esittelin ICEEn puheenjohtajana kansainvälisen verkostoitumisen mahdollisuuksia sekä kansainvälistä näyttelyvaihtoa ja sen merkitystä suomalaisen museon näkökulmasta. Toisessa key note –puheenvuorossa toimitusjohtaja Peter Elsaesser itävaltalaisesta MuseumsPartner –yrityksestä kertoi kiertonäyttelytoimintaan liittyvistä logistisista ja sopimuskäytäntöihin liittyvistä haasteista sekä kansainvälisten standardien merkityksestä riskien ennakoimisessa.
Etelä-afrikkalaiset museoviranomaiset ja -ammattilaiset esittelivät puheenvuoroissaan kansallisen museotoiminnan haasteita ja näkemyksiään näyttelytoimintaan liittyvistä tavoitteista ja ongelmista. Alustusten jälkeen oli laaja paneelikeskustelu, johon myös yleisö otti osaa. Niin puheenvuoroissa kuin keskustelussakin nousivat selkeästi esiin etelä-afrikkalaisten museoiden keskeiset ongelmat – erittäin niukat resurssit, museoiden vähäinen julkinen arvostus, laajojen kansanosien tavoittaminen ja hallitsijat, jotka eivät ymmärrä kulttuurin merkitystä ja arvoa yhteiskunnalle. Lääkkeeksi tilanteeseen nähtiin ennen kaikkea alueellisen ja kansallisen yhteistyön kehittäminen, voimien yhdistäminen ja kansainvälisiin verkostoihin osallistuminen – mahdollisuuksien mukaan.
Kulttuurityön haasteet epävakaassa yhteiskunnassa
Konferenssin ensimmäinen key note –puhuja Marilyn Martin, freelancer museo- ja kulttuurivaikuttaja ja kuraattori, toi esiin samoja haasteita kuin kollegansa työpajapäivänä, vain kriittisemmin. Martinin mukaan Etelä-Afrikassa haasteena ei ole vain rahan ja arvostuksen puute, vaan myös korruptoitunut politiikka ja hallinto, kulttuuriin liittyviä mielleyhtymiä ja museotoimintaa rasittava apartheid-ajan ja valkoisten historian leima, kansalaisyhteiskunnan väheksyminen ja kaupallisuuden kasvava vaikutus taide- ja kulttuurisektorilla. Martin on pitkään pyrkinyt vaikuttamaan julkisten taide- ja kulttuuri-instituutioiden puolesta ja kritisoi ankarasti nykytrendiä, jossa kaupallisten toimijoiden katsotaan voivan korvata julkisia palveluita.
Pienimuotoista mutta sitäkin vaikuttavampaa museotyötä
Huolimatta suurista haasteistaan etelä-afrikkalainen museotyö teki minuun suuren vaikutuksen. Erityisen innostavaa oli huomata, että siinä missä meillä länsimaissa päivän puheenaiheena on museoiden omien (kadotettujen tai uusien) yhteisöjen löytäminen, Kapkaupungissa näkemissäni museoissa museotoiminta oli aidosti yhteisölähtöistä ja yhteisöjään palvelevaa. Esittelen kaksi esimerkkiä.
Kapkaupungin keskustassa sijaitseva District Six museum perustettiin 1994 kunnioittamaan Kapkaupungin kuudennen kaupunginosan alueelta aikanaan pakkosiirroin poistetun mustan väestönosan muistoa. Minulle kävijänä oli häkellyttävää ymmärtää, kuinka äskettäin tämä kaikki oli tapahtunut. Yhtä häkellyttävää oli myös huomata, miten avoimesti ja vapautuneesti apartheidin ajan tuskallista perintöä voidaan tänä päivänä Etelä-Afrikan museoissa käsitellä. District Six museum on hieno esimerkki museosta, joka toimintaa ohjaa yhteisöllinen periaate: Me emme koskaan esittele historiaa, joka kertoo Teidän elämästänne – ilman Teitä.
 |
| Distrix Six museum on aidosti yhteisönsä muisti. © CJ |
Toinen konferenssiväkeen suuren vaikutuksen tehnyt museokohde oli pienimuotoinen Solms Delta Museum, viinitilan yhteyteen perustettu yksityinen museo. Viinitilan vuonna 2001 ostanut uusi omistaja halusi toteuttaa tilalla oikeudenmukaista ja reilua omistaja- ja työnantajapolitiikkaa. Osana uudistuksia hän halusi perustaa museon kertoakseen kävijöille tilan tarinan ja kunnioittaakseen mustan työväestön roolia ja osaa viinitilan toiminnassa ja historiassa. Museon kuraattori käytti käsitettä ”slow violence” kuvatakseen olosuhteita, joissa musta työväestö tilalla eli vuosisatojen ajan. Apartheidin näkökulmasta ristiriitaista ja peiteltyä oli se tosiasia, että valkoiset maahanmuuttajat ottivat vuosisatojen aikana usein mustia vaimoja, joten monissa suvuissa verenperinnössä on sekä alkuperäisväestön että uudisasukkaiden jälkiä. Yhteisöään kunnioittavassa museossa oppaina toimivat mm. nuoret, joiden perheet olivat kuuluneet tai kuuluivat tilan työväestöön. Tämä museo osoittaakin, että huolimatta suurista yhteiskunnallisista haasteista ja historian taakasta, mustan ja valkoisen väestönosan on mahdollista löytää sovinnollinen rinnakkaiselo, jossa vallitsee keskinäinen kunnioitus ja arvostus.
 |
| Solms Delta museoon kuuluu minimaalinen musiikkimuseo. © CJ |
 |
| Solms Delta museon soittimet ovat kävijöiden kokeiltavissa. © CJ |
Inspiraatiota avoimesta kulttuurista
Vaikka konferenssimme aiheena oli näyttelyvaihto, saimme myös muistutuksen digitaalisen vallankumouksen ilosanomasta museoille. Hollannin Rijksmuseumin johtaja Wim Pijbes, joka oli konferenssin toinen key note –puhuja, esitteli inspiroivasti Rijksmuseumin strategiaa, jonka avainkäsitteitä ovat avoimuus, luovuus ja jakaminen. Rijksmuseum on antanut vapaaseen käyttöön yli 200 000 korkearesoluutioista kuvaa kokoelmansa teoksista. Mitä kokoelmien avaaminen ja jakaminen avoimeen käyttöön voi tuottaa, siitä voitte katsoa yhden hilpeän esimerkin täältä.
Rijksmuseum on myös perustanut palvelun, jossa voi ilmaiseksi käydä luomassa omia kuvakokoelmia ja käyttää niitä luovasti ja vapaasti omiin tarkoitusperiin – myös kaupallisiin. Rijksmuseum palkitsee vuosittain studiossa jaetut innovatiivisimmat kokeilut ja sovellukset – tästä voit katsoa viime vuoden palkinnon saajat. Niin paljon kuin Pijbesin esitys herättikin ihastusta, kokoelmien digitalisointi ja avaaminen on Etelä-Afrikan museoiden todellisuudessa toistaiseksi vain kaukainen haave.
Kansainvälisen näyttelyvaihdon monet kasvot
Konferenssin puheenvuorot heijastivat kokonaisuudessaan hyvin kansainvälisen näyttelyvaihtotoiminnan nykyistä luonnetta. Museoiden lisäksi kiertonäyttelyitä tuottavat kasvavassa määrin yksityiset yritykset yhteistyössä museoiden kanssa. Yrityksissäkin on eroja – on niitä, jotka tuntevat ja ymmärtävät museotoiminnan luonnetta hyvin ja joiden toiminta perustuu tiiviisiin ja luottamuksellisiin kumppanuussuhteisiin. Niissä hankkeissa museot antavat hankkeisiin kokoelmiaan ja tietojaan, ja yritys vastaa näyttelytuotannosta, sopimusliikenteestä ja logistiikasta. Kumpikin osapuoli voi olla osaltaan rahoittamassa toimintaa.
Sitten on kasvava joukko yrityksiä, joiden tausta on tapahtumatuotannoissa, ja joiden näkökulmasta näyttelyt ovat konsertteihin ja vaikkapa monster auto –esityksiin rinnastettavia tapahtumia. Nämä yritykset kierrättävät maailmalla block buster –näyttelyitä, joiden aiheet liikkuvat dinosauruksista Star Warsiin ja muumioista Harry Potteriin. Kaupalliset toimijat ovat kasvavassa määrin museoiden tärkeitä kumppaneita, mutta kun markkinoille tulee uusia, museoalaa tuntemattomia toimijoita, on syytä olla erityisen tarkkana mm. eettisten kysymysten suhteen.
Tämä todellisuus ei kuitenkaan kosketa käytännössä lainkaan Etelä-Afrikan museoita – jos ei kosketa juuri suomalaisiakaan museoita. Suomalaisesta näkökulmasta kiinnostavaa olikin, että Etelä-Afrikkalaisten museoiden toiveet pienimuotoisesta näyttely-yhteistyöstä, yhteistyönäyttelyistä, kokoelmalainoista ja asiantuntijavaihdosta kuulostavat juuri sellaiselta yhteistyöltä, joka sopisi monille suomalaisillekin museoille. Olen mielelläni välittämässä kontakteja Etelä-Afrikan suuntaan, mikäli joku on kiinnostunut tarkemmin yhteistyön mahdollisuuksista.
 |
| Vasemmalla ICEEn hallituksesta Antonio Rodriguez ja Anne-Marie Raymond, keskellä komitean pj ja oikealla kaksi ICEEn matka-apurahan saajista Chinwe Abara Nigeriasta ja Balthazar Kiboga Tansaniasta. © CJ |
Komitean puheenjohtajana minulle oli erityisen tärkeää, että konferenssi onnistui kaiken kaikkiaan erinomaisesti ja sai paljon kiitosta osanottajilta sekä paikan päällä, että jälkeenpäin laaditussa osanottajakyselyssä. Konferenssin puheenvuorot, tarkempi ohjelma sekä pian myös palautekyselyn tulokset löytyvät konferenssin nettisivuilta täältä.
Carina Jaatinen
Näyttelypäällikkö
Espoon kaupunginmuseo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti