Milanon triennaalin jälkeen ulkomaiset kollegat muistivat poikkeuksetta siellä järjestetystä CIDOC2016 -konferenssista kaksi asiaa: MuseumLove ja Being nice to people —kirjoitan siis teillekin niistä. CIDOCilla oli Milanossa neljä päivää ohjelmaa lähes koko ajan kolmessa rinnakkaisessa sessiossa. Sunnuntaina 3.7.2016 viisi työryhmää piti työkokouksiaan ja maanantaista keskiviikkoon ohjelma vaihteli projektiesittelyistä ja työpajoista tieteellisiin papereihin. Torstain (7.7.2017) konferenssi järjestettiin Torinossa yhteistyössä kaupungin, yliopiston ja usean museon kanssa. Täältä löytyy Milanon ohjelma ja Torinon ohjelma.
CIDOCin työskentely on usein tiukkatahtista, mutta kollegoja tsempataan ja tapaamisissa on rutkasti huumoria mukana. Halusimme italialaiset nuoret vapaaehtoiset täysilla mukaan ja tuntemaan itsensä osaksi CIDOC familyä. Erottuakseen *meidän* konferenssiavustajiksemme, kaikki saivat jo sunnuntaina Suomen museoliiton pääsihteerin henkilökohtaisesti perille tuomat I love museums -kengännauhat, koska heillä oli lupa käyttää vain virallista T- paitaa. Kengännauhoihin pukukoodi ei kuitenkaan puuttunut. Niistä tuli kovaa valuuttaa kansainvälisissä museopiireissä!
 |
| Museorakkautta Milanossa |
Avajaisissa maanantaina esiteltiin laajasti CIDOCin tekemää työtä. CIDOC CRM -käsitemalli on taustalla monessa Suomessa(kin) käytettävässä kokoelmahallintajärjestelmässä ja CIDOC CRM:ään perustuva LIDO -tiedonsiirtoformaatti mahdollistaa museoaineiston siirtämisen mm. Finnaan ja Europeanaan. Komitean yleistajuisin kontribuutio on parisivuinen Statement of principles of museum documentation, jonka Milanossa kokoontunut ICOMin Executive Committee hyväksyi sisällytettäksi ICOMin eettistä ohjeistoa tukevaan ”työkalupakkiin”.
Maanantaina oli avajaisten jälkeen useita lyhyitä esittelysessioita, joihin CIDOCin kaksitoista eri työryhmää toivottivat tervetulleeksi kaikki uudet tulokkaat ja aiheesta kiinnostuneet. Annan mielelläni lisätietoja työryhmistä ellet halua ottaa suoraan yhteyttä kiinnostavan ryhmän puheenjohtajaan (yhteystiedot löytyvät työryhmän www-sivulta).
Tiistain sessioissa päästiin maanantain introista syventymään sekä teknisiin että museaalisiin teemoihin. Itse vedin kahden kollegan kanssa museonjohtajille ja kokoelmien vastaaville tarkoitetun työpajan How to Capitalize on Museum Documentation?. Keskustelimme tavoista, joilla museot voivat vähentää dokumentoinnin kuluja, parantaa tiedon laatua ja hyödyntää olemassa olevaa tietoa. Pienissä ryhmissä mietimme, millaisia tietoaarteita museoissamme on kätkettynä ja miten ne voisivat hyödyttää useampia ja miten heikkoudet voi kääntää mahdollisuuksiksi. Työpajan punaisena lankana oli, että pienilläkin parannuksilla ja muutoksilla voi saada positiivisia tuloksia. Lyhyiden alustusten jälkeen ratkottiin pulmia. Keskustelu polveili välillä villisti mutta eri kulttuurien ja käsitteiden törmäytys toimi mainiosti: ihmiset tutustuivat toisiinsa ja löysivat kumppaneita, joiden kanssa jatkaa keskustelua konferenssin jälkeenkin.
Itselleni tärkeä havainto oli että kansainvälisessä porukassa kannattaa jakaa ideoita ja haastaa ihmisten ajattelutapoja, mutta liian tarkoista suosituksista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Toimintaympäristöt ja rahoitusmallit eri maissa ja kulttuureissa ovat niin erilaisia, että jossakin toimiva best practice aiheuttaa vain hämmennystä toisaalla.
Työpajassamme oli vieraana mainio Christian Greco Torinon Egyptiläisestä museosta, joka on
monille suomalaiskollegoille tuttu aikaisemmasta työpaikastaan Leidenista, Hollanista. Hän painotti tietojen avaamisen ja jakamisen tärkeyttä. Kuten Suomessa Italiassakin käydään paraikaa kiivasta keskustelua kulttuuridatan saatavuudesta, avoimuudesta, avaamisen reunaehdoista ja resursseista, joita työhön tarvitaan. Christian haastoi nimenomaan museoiden asiantuntijoita ja kokoelmista vastaavia uskaltamaan. Hänen mukaansa liian mukaan vanhakantaiset asenteet ovat esteenä sille, että avaamisen esteitä ja mahdollisuuksia alettaisiin tutkia. Tilaisuuden jälkeen kuulin häneltä miten mukava oli osallistua vilkkaaseen ajatustenvaihtoon kollegojen kanssa jo session aikana—yleensähän sille jää aikaa vai kahvipaussilla—eikä vain puhua tai kuunnella. Onnistuimme tärkeässä tavoitteessamme!
monille suomalaiskollegoille tuttu aikaisemmasta työpaikastaan Leidenista, Hollanista. Hän painotti tietojen avaamisen ja jakamisen tärkeyttä. Kuten Suomessa Italiassakin käydään paraikaa kiivasta keskustelua kulttuuridatan saatavuudesta, avoimuudesta, avaamisen reunaehdoista ja resursseista, joita työhön tarvitaan. Christian haastoi nimenomaan museoiden asiantuntijoita ja kokoelmista vastaavia uskaltamaan. Hänen mukaansa liian mukaan vanhakantaiset asenteet ovat esteenä sille, että avaamisen esteitä ja mahdollisuuksia alettaisiin tutkia. Tilaisuuden jälkeen kuulin häneltä miten mukava oli osallistua vilkkaaseen ajatustenvaihtoon kollegojen kanssa jo session aikana—yleensähän sille jää aikaa vai kahvipaussilla—eikä vain puhua tai kuunnella. Onnistuimme tärkeässä tavoitteessamme!
… JA MUKAVIA IHMISIÄ TORINOSSA
 |
| Ilman Annalisa Bessoa Torinon retkestä ei olisi tullut mitään! |
Torstaiselle Torinon-reissulle lähti mukaan 80 osallistujaa eli miltei yhtä monta kuin oli virallisesti ilmoittautunut (92) mukaan CIDOCin ohjelmaan. Triennaalikonferenssissa oli noin kolmannes tavallisen CIDOC -konferenssin osallistujista. Oli outoa, että isäntämaan edustus, joka usein saattaa nousta lähes puoleen osallistujista, puuttui tänä vuonna lähes täysin. Onneksi CIDOCilla oli varta vasten järjestetty treffit piemontelaisten museoammattilaisten kanssa Torinossa. Siellä isäntäväkeä oli paikalla nelisenkymmentä henkeä meitä vastaanottamassa.
Päivän aikana sain mahdollisuuden esitellä myös suomalaista museotyötä. Pirjo Hamari Museovirastosta oli vieraanani sessiossa, jossa aiheena oli yhteistyö museoiden kesken. TAKO-projekti kiinnosti kansainvälistä yleisöä niin valtavasti, että siitä keskusteltiin miltei tunti. Älkää siis @takoverkosto:ssa ihmetelkö, jos saatte yhteydenottoja tuntemattomilta.
Kollegani CIDOCin hallituksesta, Jonathan Whitson-Cloud, joka oli kehitellyt päivän teeman Documentation is an attitude, viritti yleisön lyhyellä ja palavalla puheenvuorollaan Dokumentoinnin luonteesta. Hänen omansa ja muutama lainattu teesi olivat hittejä sosiaalisessa mediassa.
- Museo, jossa ei ole hoidettu dokumentointia, on romukauppa.
- Dokumentointi on kiinni asenteesta.
- Dokumentointi ei tarkoita että kaikki tieto pitää survoa johonkin tietokantaan.
- Dokumentointi on museossa olevan muistamisen arvoisen tiedon tallentamista sellaisella tavalla, että se voidaan ja että se kannattaa palauttaa mieliin. Ja tietysti kannattaa olla mukava ihmisille.
Dokumentoinnin määritelmä Jonathanin mukaan
Etenkin tuo viimeinen, näennäisen asiaankuulumaton kohta, ”being nice to people”, herätti paljon keskustelua, mutta Jonathanin perustelu on mielestäni ihan nappiin:
The being nice to people line was about recognising that organising data is only one strand in organising knowledge, that organising the knowledge in people is as important, or more important, and that being nice to people is the best way of organising what they know.
Kun museoissa dokumentoidaan kokoelmia, kirjoitetun tiedon ja datan tallentaminen ja järjestäminen on luonnollisesti tärkeää. Yhtä tärkeää, tai ehkä tärkeämpääkin on saada talteen ja välitettyä edelleen ihmisillä oleva hiljainen tieto. Tämä onnistuu vain hyvässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Joten ollaan reiluja työtovereita, kysellään, jaetaan ja rikastetaan tietoa yhdessä, unohtamatta antaa kunniaa sille, jolle se kuuluu.
 |
| Kirjoittaja vuoden parhaiden vapaaehtoisten kanssa |
Osa konferenssin esityksistä löytyy jo CIDOCin arkistosta, ja niitä lisätään sitä mukaa, kun puheenjohtajat ja osallistujat toimittavat niitä editorillemme.
Kuvia ja tarinoita aiheen tiimoilta löytyy lisää twitteristä @CidocEvents #CIDOC2016 (myös #MuseumDocumentation ) ja facebookista CIDOCEvents-sivulta.
Kuvat ja teksti: Maija Ekosaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti