Konferenssin viralliset avajaiset olivat maanantaina 4.7. Kuulimme paljon tervehdys- ja kiitospuheita, joista jäi mieleen erityisesti Italian tilanne. Italia on investoinut kulttuuriin ja taiteisiin aikaisempaa enemmän ja italialaisten museoiden kävijämäärät ovat nousussa - Milanossa jopa 20% tämän vuoden alusta lähtien. Monet puhujat toivat myös esiin huolensa kulttuuriperinnön säilymisestä nykyisessä maailmantilanteessa. Kulttuurin nähtiin edustavan humaanisuutta, vastakohtana terroristi-iskuille. Avajaisten viidestä keynote- puhujasta mielenkiintoiset olivat mielestäni turkkilaisen Nobel-kirjailija Orhan Pamukin videotervehdys sekä taiteilija Christon esitys projekteistaan, joista viimeisin oli tänä vuonna tehty The Floating Piers Italian Iseo-järvellä. Orhan Pamukin vuonna 2012 avattu Museum of Innocence eli Viattomuuden museo, perustuu Pamukin romaaniin. Romaani on rakkaustarina, ja museoon valitut esineet ovat tulkintaa tästä fiktiivisestä tarinasta. Museon logiikka seuraa tarinan juonta. Videolla Pamuk luki museomanifestinsä, jonka mukaan yksilöiden tarinat ovat paljon kiinnostavampia kuin valtion tai kansan.
Avajaisseremonian jälkeen alkoivat komiteoiden omat luennot, ja jaoin aikani vuoroin DEMHISTin ja ICEE:n esityksiä kuunnellen. Lisäksi konferenssikeskuksessa järjestettiin erittäin hyödyllinen EXPO, jossa eri näytteilleasettajat, vitriinien valmistajat, kiertonäyttelyiden myyjät ym. kertoivat tuotteistaan. Illalla konferenssin avajaisjuhla pidettiin Castello Sforzescossa, 1400-luvulta peräisin olevassa linnassa. Tarjolla oli buffen lisäksi musiikkia, taidokkaita lippuesityksiä ja linnan sisätiloissa oli mahdollisuus tutustua taidekokoelmiin, mm. Michelangelon Pietà-veistokseen.
Tiistaina 5.7. jaoin päiväni vuoroin DEMHISTIN ja ICEE:n luentoja kuunnellen. Päivän paras luennoitsija oli ehdottomasti kenialainen MuthoniThang’wa, joka kertoi Karen Blixenin kotimuseosta sekä kirjailijasta hybridisenä kulttuurihahmona. Tarinat olivat pääosin surullista kuultavaa, vaikka luennoitsija osasi kertoa asiat huumorilla höystettynä. Blixenin kotimuseo on nykyisin Kenian suosituin museokohde ulkomaalaisten turistien parissa, mutta kenialaiset itse eivät siellä juuri käy. Luennoitsija näytti myös powerpointissaan karttakuvan, jossa Tanskan sijaan Blixenin matkojen lähtömaaksi oli merkitty Suomi!
DEMHISTin jäsenkokouksessa jouduin myös kertomaan ikävät uutiset, eli että DEMHISTin seuraavaa konferenssia ei järjestetä Suomessa vuonna 2017 Suomen kansallismuseon taloudellisten leikkausten takia. Uudeksi konferenssipaikaksi äänestettiin Lontoo.
DEMHISTin jäsen dos. Rosanna Pavoni kertoi Storie Milanesi –linkistä (http://www.storiemilanesi.org/ ), jonka 15 henkilön ja museon kautta voi tutustua kaupunkiin, ja keskiviikkona saimme vierailla valikoimaan näistä kohteista; Fondazione Franco Albini, Casa Museo Lalla Romano, Museo Poldi Pezzoli, Casa Museo Boschi di Stefano. Päivän kruunasi illalla järjestetty urku- ja puhallinkonsertti Duomossa.
Torstaina oli vuorossa oli koko päivän retki Milanon ulkopuolelle, kohteina Il Vittoriale ja Ugo da Comon kotimuseot. Perjantaina koko päivän retki Parmaan, jossa vierailut mm. CSAC:issa, Casa del Suono (äänimuseo), säveltäjä Toscaninin museossa, Galleria Nazionalessa ja Arkeologisessa museossa kulinaristista puolta unohtamatta, kun Parmassa kerran oltiin. Lauantaina ennen paluulentoa ehdin vielä ihailemaan Leonardo da Vincin kuuluisaa freskoa, Pyhää ehtoollista, sekä vierailemaan Fondazione Pradan nykytaidemuseossa. Viikko oli mennyt vauhdikkaasti, Italian ICOMin komiteat olivat järjestäneet hyvän ja mielenkiintoisen ohjelman, tuliaisina kotiin monia uusia ideoita ja ajatuksia! Grazie e arrivederci Milano!
Näyttelypäällikkö, Suomen kansallismuseo
