Kuulumisia Pariisista! ICOMin yleiskokous

Palataan ajassa muutama kuukausi taaksepäin. Joka kesäkuu ICOM nimittäin järjestää hallinnollisen yleiskokouksensa Pariisissa Unescon päämajassa. Tällöin pidetään jokaisen hallinnollisen portaan kokouksia, kansallisten ja kansainvälisten komiteoiden istunnot sekä koko jäsenistölle avoin yleiskokous (General Assembly). Lisäksi kokoontuvat tekniset komiteat. Mahdollisuuksien mukaan vuosikokouksessa pidetään erilaisia työpajoja, joita tänä vuonna oli tarjolla samanaikaisesti jopa kolme.

Suomesta oli tässä kolmipäiväisessä kokouksessa tällä kertaa paikalla ICOM Suomen komitea ry:n puheenjohtaja Eero Ehanti ja sihteeri Wiktoriina Hurskainen. Kansainvälisten komiteoiden edustajina olivat Näyttelynvaihtokomitean (ICEE) puheenjohtaja Carina Jaatinen sekä Talous- ja hallintokomitean (MPR) puheenjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi.

Kokoustunnelmaa Suomen pöydästä
© Eero Ehanti

Ensimmäinen päivä: avaussessio, kansallisten ja kansainvälisten komiteoiden kokoukset, iltavastaanotto

Yleiskokouksen avaavat puheenvuorot käsittelivät kulttuuriperintöalan ajankohtaisia asioita. ICOMin puheenjohtajan Hans-Martin Hinz viittasi kylmän sodan loppumiseen 24 vuotta sitten ja kuinka sen olisi tullut olla merkkinä uuden ajan alusta. Konfliktit ja hyökkäykset museoita vastaan ovat kuitenkin edelleen tätä päivää ja siksi kulttuurien välille on luotava uudenlaista vuoropuhelua. Hinz heitti ilmaan kysymyksen: kuinka ICOMin tulisi olla valmistautunut uuteen tilanteeseen.

Advisory Committeen puheenjohtaja Suay Aksoy käsitteli puheessaan aseellisia konflikteja, maanjäristyksiä ja maahanmuuttajia, ja mietti kuinka ICOM voisi olla yhä tehokkaampi suojelutoimenpiteissään. Aksoy viittasi myös ICOMin Blue Shield-toimintaan sekä ICOMin julkaisemiin Punaisiin listoihin.

Unescon kulttuurisektorin apulaispääjohtaja Alfredo Pérez de Armiñán kertoi Unescon pääjohtajan käynnistämästä #Unite4Heritage – kampanjasta, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä kulttuuriperinnön tahallista tuhoamista. Kutsu kävi myös ICOMille osallistua tähän aloitteeseen.

ICOMin pääjohtaja Anne-Catherine Robert-Hauglustaine painotti, että ICOMin tulee pysytellä Unescon instrumenttina ja näiden kahden tulee tehdä enemmän yhteistyötä.

Iltapäivällä osallistujat kokoontuivat kansallisten ja kansainvälisten komiteoiden kokouksiin. Iltavastaanottoa vietettiin tällä kertaa Louvren uudehkolla islamilaisen taiteen osastolla.

Louvre illalla
© Eero Ehanti

Toinen päivä: neuvoa-antavan komitean kokous ja työpajat

Toinen kokouspäivä kului lähes kokonaan neuvoa-antavan komitean tapaamisessa, jonka puheenjohtajana istui Suay Aksoy. Kokous eteni kuten vuosikokouksen yleensä: kuultiin vuosikertomus, talousraportit ja useita muita raportteja.

Neuvoa-antava komitea äänesti myös tulevien museopäivien teemoista. Teemaehdotukset risteilivät demokratian, Afrikan kulttuuriperinnön, ihmisoikeuksien, ilmastonmuutoksen, alkuperäiskansojen ja kaiken mahdollisen välimaastossa.
Lopulta vuoden 2017 teemaksi valittiin ”Museums and Hard history”, jonka Executive Council muutti muotoon

”Museums and contested histories / Musées et histoires douloureuses”. 

Vuoden 2018 teemaksi valittiin ”Museums in the digital world”, jonka Executive Council muutti muotoon

”Hyperconnected museums: new approaches, new publics / 

Musées hyperconnectés: nouvelles approches, nouveaux publics”

Museopäivien teemojen lisäksi kokouksessa valittiin vuoden 2019 yleiskonferenssin paikka. Valinta tehtiin Kioton ja Cincinnatin välillä.  Äänestys tapahtui sutjakkaasti sähköisillä äänestyslaitteilla. 104 äänestäneestä 26 äänesti Cincinnatia, 72 Kiotoa ja kaksi pidättäytyivät. Executive council vahvisti äänestyksen tuloksen, vuoden 2019 yleiskonferenssi järjestetään siis Kiotossa.

Iltapäivällä esitettiin kiteytettynä kansallisten komiteoiden edellisenä päivänä esittämät suositukset ja keskustelunaiheet eli terrorismi museoissa, teknologian hyödyntäminen, toimintaohjeet kansallisille komiteoille, komiteoiden välinen yhteistyö, museoetiikkasääntöihin liittyvä koulutus, Milanoon valmisteltava kansallisten komiteoiden historiakatsaus ICOMin 70-juhlavuoden kunniaksi.

Tiistai-iltapäivä kului työpajoissa. Osallistujille oli etukäteen annettu mahdollisuus valita kolmesta erittäin ajankohtaisesta ja kiinnostavasta teemasta:

An update on governance, 

The next strategic plan / where we want ICOM to be in 10 years, 

An update of the museum definition for the new era. 

Työpajojen tulokset koottiin yhteen seuraavana päivänä neuvoa-antavan komitean istunnossa.

Kolmas päivä: General Assembly

Kolmas kokouspäivä oli omistettu koko ICOMin jäsenistölle avoimelle yleiskokoukselle. 30. yleiskokouksessa hyväksyttiin kokouksen agenda, edellisen yleiskokouksen pöytäkirja ja puheenjohtajan raportti. Lisäksi hyväksyttiin vuoden 2014 tilinpäätös. Ensi kesäkuussa kokoustetaan taas!

ICOM Suomen hallituksen sihteeri Wiktoriina Hurskainen
© Eero Ehanti

Teksti pohjautuu Wiktoriina Hurskaisen ja Eero Ehannin kokousraporttiin.

Matkaraportti: Lausanne - Taidemuseot digitaalisessa ajassa

ICOM - Suomen komitea ry tukee suomalaisten jäsentensä osallistumista ICOMin kansainvälisten komiteoiden kokouksiin myöntämällä matka-avustuksia vuosittain. Lue lisää täältä.

Vuoden 2015 matkaraporttien sarjan aloittaa nyt Reetta Kuojärvi-Närhin kirjoitus Sveitsin Lausanneen suuntautuneesta konferenssimatkastaan 27.-31.5.2015. ICFAn (International Committee for Museums and Collections of Fine Arts) konferenssin teemana oli "Fine Arts museums in the digital era". 




Kaunis aurinkoinen päivä saattoi minut Helsingistä Lausanneen Sveitsiin. Vietyäni matkatavarat hotelliin lähdin kiipeämään kokouspaikalle jyrkkämäkiseen vanhaan kaupunkiin Palais de Rumineen, jossa sijaitsee Museum of Zoology ja Musée Cantonal des Beaux Arts missä oli esillä Kader Attian hieno näyttely, johon museonjohtaja meidät tutustutti.

© Reetta Kuojärvi-Närhi

Kokouksen teema oli Taidemuseot digitaalisessa ajassa. Kuultiin monta mielenkiintoista näkökulmaa näihin asioihin. Ruotsalaiset kollegat Nationalmuseumista (Maria Ljungvist, Karin Glasemann) esittelivät heillä meneillään olevaa digitaalista muutosta ns. backstage prosessien kannalta, eli he suunnittelevat suurimuotoista yhtenäistämismuutosta, eli kyse oli tavallaan vastaavasta kuin meidän Museo 2015-hankkeesta. Työtä riittää.

Nicole Moolhuijsen Venetsiasta kertoi otsikolla Fine Art museums in the digital age: participation and shifting knowledge paradigms. Tutkijan ominaisuudessa hän painotti sitä näkökulmaa, että museoiden täytyy ottaa entistä enemmän huomioon yleisö ja se, miten sisältöjä saataisiin helposti saavutettaviksi ja uudella innovatiivisella tavalla esiin. Gallery One, Clevelandissa toimi esimerkkinä yleisölle suunnatusta kokonaisuudesta ja eri digitaalisten vaihtoehtojen käyttämisestä.

Thorvaldsen museon johtaja Stig Miss jakoi tietoa museonsa juuri valmistuneesta tyylikkäästä nettisovelluksesta, jossa taiteilijan kirjeenvaihto on laitettu kaikkien tutkittavaksi kotisivuille. Työtä on tehty monta vuotta ja heillä on ollut onni saada siihen lisätyövoimaa, muuten projekti ei olisi vielä tässä pisteessä.

Bolognalainen Simona Caraceni avasi näkökulmaa uhkakuvan kautta. Tässä mielenkiintoisessa esityksessä avautui se tosiseikka, että olemmeko ”Mustan aukon” edessä. Tietoa ja kuvia tulee lisääntyvässä tahdissa ja kuka takaa, että nämä miljoonamassat säilyvät ja ovat käytettävissä vaikkapa sadan vuoden kuluttua? Kuka muistaa enää CD-Rommeja ja muita lärppyjä, jotka eivät enää ole käytettävissä.

Sveitsiläiset kollegat avasivat teemaa modernimmin. Järjestetään Museomix –tapahtuma, missä kansalaiset voivat osallistua näyttelyiden yms. tekemiseen muutaman päivän aikana. Halutaan luoda avoin museo ja paikka kaikille. Tämä soveltuu mielestäni enemmän nykytaiteen kentälle.

Tohtori Sarah Burkhalter, myös Sveitsistä hänkin, keskittyi siihen, että sisältö on tärkein: Kuningas. Sveitsissä on tehty tutkimusta taideteoksen dokumentoinnin ja digitalistoinnin yhteyksistä. Maaliskuussa pidettiin kongressi ”Cloud Collections. Legal, Scientific, and Technical Aspects of the Digitalization of Art”. Sarah kertoi myös tästä kongressista.

Kaukaisin esitelmänaihe oli japanilaisen Shoji Yamadan pitämä. Hän valotti näkökulmaa, että mitä museot voivat tehdä, kun japanilaiset vanhat temppelimaalaukset on jo korvattu aikoinaan huonoilla kopioilla, jotka ovat tuhoutumassa lähiaikoina. Turistit näkevät vain kopion, miten saataisiin alkuperäiset temppeleihin takaisin, vai onko jokin muu vaihtoehto.

Dr Galina Andreeva kertoi Moskovassa pidetyn hienon ”Unrivalled Wedgwood” näyttelyn suunnittelusta ja myös mitä digitaalista materiaalia siinä käytettiin.

Matkalla tutustuttiin myös sveitsiläiseen ruokaan ja viiniin sekä Lausannen kaupunkiin ja sen katedraaliin. Lähialueiden nähtävyyksiä lähestyttiin bussilla mm. ihana keskiaikainen luostari Romainmôtier ja varakkaan Jan Michalski Foundationin upouusi kirjastorakennus, joka oli perustettu kauniille luonnonpaikalle. 

Reetta Kuojärvi-Närhi

amanuenssi

Sinebrychoffin taidemuseo

Ps. Aikaisempia matkakertomuksia löydät täältä. 

ICOMin kansainväliset komiteat - suora väylä kansainvälistymiseen

Seuraava kirjoitus ICOMin kansainvälisistä komiteoista on Carina Jaatisen, ICEEn puheenjohtajan, käsialaa (International Committee for Exhibition Exchange). Kuvat on otettu viime syyskuussa Suomessa järjestetyssä ICEE konferenssissa. Kurkkaa myös edellinen blogaus konferenssin jälkilöylyistä. 

ICOMissa toimii tällä hetkellä 30 kansainvälistä komiteaa. Kansainvälisten komiteoiden järjestämissä konferensseissa ja muissa tapaamisissa museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaiset kokoontuvat vaihtamaan kokemuksia ja tietoa sekä kehittämään alan toimintaa ja yhteistyötä. Kansainvälisiin komiteoihin kuuluu yli 12 000 jäsentä eli noin kolmannes ICOMin koko jäsenmäärästä.

ICEE ryhmäkuva Göstan edustalla Mäntässä
©ICEE2014

Kansainvälisten komiteoiden lista näyttää varsin monitahoiselta. Lähemmin listaa tarkastellessa voi todeta, että kaksikolmasosaa komiteoista on perustettu jonkin erikoisalan kokoelmien ja museoiden kohtauspaikaksi. Nämä ovat useimmiten kansainvälisten komiteoiden vanhinta joukkoa.

Ensimmäiset komiteat aloittivat toimintansa jo vuonna 1948, vain kaksi vuotta järjestön perustamisen jälkeen, ja ne keskittyivät koristetaiteeseen ja designiin (ICDAC), arkeologiaan ja historiaan (ICMAH), etnografiaan (ICME), luonnontieteeseen (NATHIST) ja tieteeseen ja teknologiaan (CIMUSET).

Sisältökysymykset olivatkin museoalan kansainvälisen yhteistyön keskeisiä teemoja vuonna 1946 perustetun maailmanjärjestön alkuvaiheessa. Niiden lisäksi yhteistyö- ja kehittämistarpeita oli jo tunnistettu myös museo-opetuksen (CECA, 1948) sekä dokumentoinnin osalta (CIDOC, 1950). Vuosikymmenten kuluessa komiteoiden kokonaisuus on rikastunut mm. av-teknologioihin, johtamiseen, museologiaan sekä markkinointiin paneutuvilla komiteoilla. Uusia komiteoita perustetaan harvakseltaan, viimeisimpänä kokoelmatoimintaan keskittyvä COMCOL 2013.

Osallistuin itse ensi kerran vuonna 2007 ICEEn eli näyttelyvaihtokomitean kokoukseen ICOMin yleiskokouksen yhteydessä Wienissä. Lähetteenäni oli Espoon kaupunginmuseon tavoite luoda kontakteja kansainvälisen näyttelytoiminnan kehittämiseksi. Osuin tilanteeseen, jossa komitealle valittiin uutta hallitusta ja saatuani silloiselta esimieheltäni vihreää valoa ilmoittauduin hallituskandidaattien joukkoon – ja tulin valituksi. Taustalla vaikutti ajatus, että verkostoitumisen kannalta sitoutunut komiteatyöskentely on huomattavasti tuottavampaa kuin satunnainen konferenssimatkailu.

Verkostoja ja kontakteja on myös syntynyt runsaasti kuluneiden kahdeksan vuoden aikana, joina olen ehtinyt toimia useissa eri luottamustehtävissä niin ICOM Suomen komiteassa, ICEEssä, kuin ICOMin vaalikomiteassakin. Kokemuksista ja verkostoista on ollut monipuolisesti hyötyä perustyöni kannalta, mutta innostavaa on ollut myös huomata kuinka globaali kollegaverkosto on vain yhden sähköpostin päässä kun on ollut tarve selvittää jotain alaan liittyvää erityiskysymystä kansainvälisestä näkökulmasta. ICOMissa kollegiaalinen viestintä ja vuorovaikutus on mutkatonta ja perustuu tasa-arvoisuuteen, asemasta ja tittelistä riippumatta.

ICEEn 2014 konferenssin avajaisvastaanotto Kansallismuseossa
©ICEE2014

Kansainvälisten komiteoiden jäsenyys ja osallistuminen ICOMin toimintaan on tehokas väylä kansainväliseen verkostoitumiseen. Verrattuna muihin museoalan kansainvälisiin konferensseihin ICOMin kansainväliset komiteat tarjoavat erityisesti tilaisuuden matalan kynnyksen osallistumiseen, relevantit foorumit esitellä korkealaatuista suomalaista museotyötä ja mahdollisuuden osallistua pitkäjänteiseen oman alan kehittämistyöhön kansainvälisessä kontekstissa. ICOMissa on tilaa kaikille.

Mikäli et tiedä, oletko jonkun kansainvälisen komitean jäsen, voit kysyä apua joko ICOM Suomen komitean kautta tai sähköpostilla suoraan sihteeristöltä Pariisista. Mikäli muistelet olleesi joskus jonkun komitean jäsen, voit myös tarkistaa asian suoraan kyseisen komitean sihteeriltä. ICOMin jäsenprosessia pyritään parhaillaan parantamaan, mutta nopeasti paisuneessa yli 30 000 jäsenen järjestössä se on osoittautunut aikaa vieväksi.

ICEEn pj Carina Jaatinen ja hallituksen jäsenet Anne-Marie Raymond Kanadasta ja Yousef Khacho Qatarista neuvottelemassa vuoden 2015 konferenssin järjestämisestä Etelä-Afrikassa Apartheid-museon johtajan Christopher Tillin kanssa.
©ICEE2014

Kolmivuosittain järjestettävissä yleiskokouksissa on erinomainen mahdollisuus käydä kurkistamassa eri komiteoiden kokouksiin ja vertailla niiden kiinnostavuutta omien tarpeiden kannalta. Seuraava yleiskonferenssi järjestetään Milanossa vuonna 2016. Yleisteemana on kulttuurimaisema, minkä lisäksi jokaisella komitealla on omat teemansa ja sisältönsä, joista kuulemme lisää tämän vuoden loppupuolella. Milano on Suomen näkökulmasta lähellä ja hyvien yhteyksien päässä. Suosittelen lämpimästi osallistumista. Toivottavasti tapaamme siellä!


Carina Jaatinen
ICEE, puheenjohtaja (2013-2016)
ICOMin kansainvälisten komiteoiden kokouksen puheenjohtaja (2014-2016)

Hallitustyön toinen puoli

Ensimmäisessä postauksessa Eero ja Wiktoriina jo vähän valottivat, mitä me ICOM Suomen komitean hallituksessa teemme. Näiden virallisten tehtävien oheen mahtuu välillä myös muuta ohjelmaa. Viime syyskuussa me hallituslaiset järjestimme pienen Helsinki-turneen ICOM-konferenssin kansainvälisille vieraille. Kyseessä oli kansainvälisen komitean ICEE:n (International Committee for Exhibition and Exchange) Suomessa järjestämä konferenssi.

Merellinen Helsinki
@ Maria Granlund

Kohteena meillä oli syksyinen Suomenlinna. Ensin nautittiin keskustanäkymistä ryhmän porhaltaessa rautatieasemalta lautalle. Lautalla kerroimme retkeläisille Suomenlinnan historiasta ja samalla tietysti Helsingistä. Perillä tutustuttiin vanhaan linnoitukseen kävellen saarta ristiin rastiin. Parasta oli päästä vaihtamaan ajatuksia ympäri maailmaa tulleiden museoammattialaisten kanssa: retkellä edustettuina olivat Iso-Britannia, Italia, Yhdysvallat, Etelä-Korea, Puerto Rico, Taiwan, Armenia ja Uusi-Seelanti.

Helsinkitietoa jaettiin lautalla
@ Maria Granlund

 Yllättäen museoammattilaiset eivät halunneet mennä museoon. Konferenssin aikana oli jo kierretty niin monessa museossa Helsingissä sekä Tampereen ympäristössä, että nyt haluttiin keskittyä ulkoiluun ja merellisistä maisemista nauttimiseen. Asioiden tasapaino, se tuntuu olevan tärkeää museotyöläisellekin.

Maria Granlund
hallituksen toinen tiedotusvastaava

Kurkistus kulisseihin – Museoetiikka 2.0 -seminaaria järjestämässä

Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen museologian opiskelijat ovat järjestäneet vuotuisen museologian seminaarin jo 18 kertaa aiemmin. Huhtikuussa pidettävä seminaari poikkeaa hieman aiemmista seminaareista, sillä tänä vuonna seminaari järjestetään yhteistyössä ICOM Suomen komitean ja Suomen museoliiton kanssa. Seminaarin tarkoituksena on herättää keskustelua ja uusia ajatuksia museoetiikasta, aiheesta, joka on jokaiselle museoalalla työskentelevälle varmasti tuttu.

Mutta mitä tapahtuu, kun kolme noviisia alkaa järjestää seminaaria? Eteen tulee jatkuvasti uusia asioita: miten puhujia haetaan? Mistä seminaarille saadaan rahoitusta? Miten aikataulusta tehdään toimiva? Onneksi meillä on ollut tukenamme myös kokeneita seminaarin järjestäjiä, jotka ovat ohjanneet meitä eteenpäin ja vastanneet lukuisiin kysymyksiimme. Entä nyt, kun seminaariin on enää muutama viikko? Toisin kuin ehkä voisi kuvitella, päällä ei ole täysi kaaos. Järjestämisessä suuret kuviot ovat toistaiseksi pysyneet hallussa, vaikka pienempiä yllätyksiä onkin ilmestynyt välillä kuin sieniä sateella. Suurimmat järjestelyt on tehty, ilmoittautuminen on käynnissä. Luentosalin järjestelemisen seminaaria varten voi aloittaa vasta seminaaria edeltävänä iltana. Nyt on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi miettimään menneitä kuukausia.

Aloitimme seminaarijärjestelyt puolisen vuotta sitten. Innoissamme, mutta myös hieman peloissamme ajattelimme edessä olevaa urakkaa. Aluksi suunnitteleminen oli rentoa. Heittelimme esiin ajatuksia siitä, millainen tuleva seminaari voisi olla. Perehdyimme ICOMin ehdotuksiin ja museoetiikkaan yleensä. Pian totesimme, että ensi kertaa seminaaria järjestäessään keskittyy helposti asioihin, jotka loppujenlopuksi ovatkin vain pieni osa kokonaisuutta. Ensin olisi keskityttävä suuriin linjoihin. Onneksi ohjaajamme, jo aiemmin museologian seminaarien järjestelyissä mukana ollut Maiju Nurminen, luotsasi meitä eteenpäin ja piti jalkamme maanpinnalla. Muutaman korkealentoisimman haavekuvan romutettuamme kasassa oli toteuttamiskelpoinen suunnitelma.

Järjestelyihin liittyvät vastuualueet jaettiin kunkin omien kiinnostusten mukaan. Tarjolla olivat puheenjohtajan, sihteerin, rahastonhoitajan, tiedotus- ja somevastaavan, iltajuhlavastaavan ja puhujavastaajan pestit.  Keskityimme aluksi ajankohtaisimpiin tehtäviin. Ryhmäämme muodostui puheenjohtajan, sihteeri-rahastonhoitajan sekä tiedotus- ja somevastaavan tehtävät. Pikkuhiljaa vastuualueet ovat laajentuneet ja muuttaneet muotoaan. Päävastuualueiden lisäksi jokainen on saanut hoidettavakseen erilaisia tehtäviä myös muilta osa-alueilta. Sihteeri-rahastonhoitajamme Johanna Mylläri kuvailee omaa työaluettaan seuraavasti: ”Rahastonhoitajan tehtävät ovat toistaiseksi olleet lähinnä apurahojen ja muun materiaalin hakua eri tahoilta, mutta seminaaripäivien lähestyessä töitä riittänee kylliksi kustannusten selvityksen parissa. Sihteerin tehtävät ovat puolestaan olleet tasaista kokousmuistioiden kirjaamista ja yritystä pysyä tilanteen tasalla. Näiden lisäksi tehtävää on riittänyt mm. tapahtumasta ilmoittelun parissa.”

Viikoittaiset kokoukset ovat rytmittäneet muita opiskeluja. Välillä on täytynyt tehdä uhrauksia, jotta tehtävälistat ovat tulleet tehdyiksi ja seminaarin järjestäminen edennyt. Työmäärää on lisännyt työryhmämme pieni koko. Ryhmän pienuutta olemme kuitenkin onnistuneesti kompensoineet sitkeydellä ja innostuksella, kuten puheenjohtajamme Jesse Saarinenkin kuvaa: ”Meidän ryhmämme on pieni, mutta sitkeä.  Ei ole väliä kuka tekee mitäkin tai kuka on vahvin lenkki; olemme kaikki samassa veneessä. Tämä on parasta seminaaria järjestäessä.” Vähintään yhtä suuri merkitys, kuin hyvällä työryhmällä, on ollut ohjaajamme Maijun, sekä yhteistyökumppaneidemme avulla ja tietämyksellä. Apu on ollut korvaamatonta suunnatessamme kohti maalia: Museoetiikka 2.0 -seminaaria. Myös järjestäessä kohdatut haasteet ja tehdyt kömmähdykset ovat kuljettaneet meitä eteenpäin. Ne ovat opettaneet paljon.

Kirjoittaessani tätä on seminaariin enää muutama viikko. Luultavasti jännitys vielä tiivistyy ennen H-hetkeä. Onkohan kaikki asiat nyt muistettu hoitaa? Toimiikohan tekniikka? Entä jos kukaan ei pidäkään niistä valitsemistamme kahvitauon tarjoiluista? Ehkä se ei ole kuitenkaan niin vakavaa. Jännittämisen sijaan voisin keskittyä iloitsemaan kaikesta siitä, mitä olemme saaneet aikaan ja oppineet. Tulevan seminaarin järjestäminen on ollut meille opiskelijoille suuri työ, johon olemme halunneet satsata. Se on kannattanut. Kuten tässä blogissa on aiemmin todettu: ”Luvassa on kyseenalaistavia puheenvuoroja ja vilkkaita keskusteluja, joihin siivittävät valovoimaiset keynote -puhujat ja kotimaisen museokentän huiput.” Toisin sanoen, tiedossa on loistava seminaari. Lämpimästi tervetuloa!


Opiskelijatyöryhmän puolesta

Anni Pykäläinen
tiedotus- ja somevastaava


Museoetiikka 2.0 -seminaari 16.–17.4.2015 Jyväskylän yliopistossa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen museoetiikka.blogspot.com.

ICOM Suomi bloggaa ensimmäisen kerran, tervehdys!

Onko lompakossasi ICOMin kortti? Merkitseekö se sinulle muuta kuin ilmaisia museokäyntejä? Toivottavasti merkitsee, sillä järjestö on suurin ja tärkein museoalan globaali foorumi, jonka tuo valtavan ammattilaisverkoston jokaisen aktiivisen jäsenen ulottuville.

ICOM Suomen komitea viimeistelee parhaillaan strategiaansa noustakseen entistä näkyvämmin museoalan podiumeille, Suomessa ja kansainvälisesti. Yksi tiedotusväylistä tulee olemaan tämä blogi, jonka aloitamme pienellä rautaisannoksella järjestömme perusteista ja ajankohtaisista asioista.

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM on riippumaton vuonna 1946 perustettu asiantuntijajärjestö, joka edustaa museoita ja museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisia. Missiona on aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön suojelu ja kaikenlainen tiedon levittäminen sekä aktiivinen osallistuminen alan keskusteluun ja päätöksentekoon. Järjestöllä yli 30 000 jäsentä 135 maasta. Vuonna 2013 oma kansallinen komiteansa oli 113 valtiolla. Lisäksi ICOMilla on 31 kansainvälistä erikoiskomiteaa.

ICOM ja sen kansainväliset komiteat ovat globaaleja aivoriihiä, jotka muun muassa määrittelevät museoammattilaisten standardeja, jakavat tietoa, luovat kumppanuuksia ja laativat suosituksia ICOMin jäsenille. ICOM toisin sanoen tuottaa museomaailmaan työvälineitä Unescon kulttuuriperintölinjausten toimeenpanemiseksi.

ICOM toteuttaa aktiivisesti kansainvälisten mandaattiensa mukaisia tehtäviä yhdessä kumppaniensa kuten Unescon, INTERPOLin ja Maailman tullijärjestön kanssa. Tehtäviin kuuluu muun muassa kulttuuriesineiden laittoman maastaviennin ehkäiseminen, johon liittyen viime vuonna julkaistiin Observatory on Illicit Traffic in Cultural Goods -sivusto. ICOM myös julkaisee eri maiden kulttuuriesineistöjen punaisia listoja (Red Lists) ja on yksi kansainvälisen Blue Shield-komitean perustajajäsenistä. ICOMilla on ohjelmansa myös kulttuuriesineiden omistusoikeusasioita, museoiden riskienhallintaa, aineetonta kulttuuriperintöä ja kulttuurimatkailua varten. ICOM myös antaa lausuntoja ja osallistuu kansainvälisten kulttuuriperintöalan sopimusten valmisteluun.

ICOMin luomat museotyön eettiset säännöt ovat sen toiminnan kulmakivi.  Katso eettiset säännöt Säännöt asettavat vähimmäisvaatimukset museoiden ja niiden henkilökunnan ammattimaiselle toiminnalle ja toimivat yleisenä eettisenä ohjenuorana museoalan ammattilaisille. Aina yhtä olennaiseen ja kiehtoviin eettisiin kysymyksiin pääsee pureutumaan huhtikuussa  Museoetiikka 2.0 -seminaarissa, jonka järjestämme yhdessä Jyväskylän yliopiston museologian opiskelijoiden kanssa. Luvassa on kyseenalaistavia puheenvuoroja ja vilkkaita keskusteluja, joihin siivittävät valovoimaiset keynote -puhujat ja kotimaisen museokentän huiput.

ICOMin olennaista toimintaa edustavat kansainvälisten komiteoiden järjestämät konferenssit, joihin kannattaa ilman muuta osallistua niihin keskittyvän asiantuntemuksen takia mutta ennen kaikkea verkostoituakseen, joka on erityisen helppoa näissä hauskoissa tapahtumissa. Tällainen oli esimerkiksi viime syksynä Suomessa pidetty näyttelyvaihtokomitea ICEE:n konferenssi. Lue lisää icee.fi. Vuosittain ympäri maailman järjestetään kymmeniä vastaavia konferensseja, joihin ICOM Suomen komitea kovasti rohkaisee jäseniään matkustamaan, samoin kuin koko ICOMin yleiskonferensseihin, joista seuraava pidetään 2016 Milanossa.  Lue lisää Milan 2016. Muistakaa apurahamme! Niiden hakuaika on parhaillaan käynnissä. Lue lisää ICOM matka-apurahat. 

Suomi on kokoonsa nähden suuri maa ICOMin kartalla jäsenmäärän lähennellessä 900 (vrt. USA n. 1400). Yhdistyksen hallituksessa istuu puheenjohtaja ja 9 jäsentä, jotka edustavat museokentän eri puolia. Noudatamme kattojärjestömme strategisia linjauksia ja sääntöjä, sekä jalkautamme sen toimintaa Suomen museokentälle. Pidämme yllä aktiivisia kansainvälisiä yhteyksiä, läheisimmin Pohjoismaisten komiteoiden kanssa epämuodollisen mutta aktiivisen ICOM Nord -yhteistyön kautta. Osallistumme myös vuosittain ICOMin hallinnolliseen kokoukseen Pariisissa.

ICOMin jäsenenä pääset osaksi kansainvälistä museoyhteisöä. Saat mahdollisuuden verkostoitumiseen mm. kansainvälisten komiteoiden ja konferenssien kautta. Jäsenyys mahdollistaa myös osallistumisen ICOMin kansainvälisiin tehtäviin, joita ovat mm. ammatillisten standardien kehittäminen, kulttuuriesineiden laitonta maastavientiä vastaan taistelu ja hätätilavalmistautumiseen osallistuminen. Konkreettisia jäsenetuja ovat sähköinen ICOM News -lehti, sähköinen uutiskirje, on-line julkaisutietokanta, verkkoympäristö ICOMMUNITY sekä mahdollisuus kuulua joihinkin 31 kansainvälisestä komiteasta. Lisäksi jäsenistöllä on mahdollisuus saada tietoa tekijänoikeusasioista ICOM-WIPO -yhteistyön kautta. Jäsenyys myös avaa koulutusmahdollisuuksia.

Ja kyllä, jäsenkortti tarjoaa ilmaisen pääsyn tuhansiin museoihin ympäri maailman. Mutta ennen kaikkea se on avain kansainväliseen ammattilaisverkostoon, joka toden totta on kauttamme auki jokaiselle halukkaalle.

Lisää tietoa ICOMin toiminnasta saat verkkosivuiltamme, tämän blogin tulevista postauksista, kysymällä meiltä tai vaikka osallistumalla ICOM Suomen komitean vuosikokoukseen 19.5 Lappeenrannassa Museopäivien yhteydessä.

Hallituslaisia strategiapäivillä kesällä 2014.
Kuva: Maija Ekosaari

Eero Ehanti

Puheenjohtaja

Wiktoriina Hurskainen

Sihteeri

ICOM Suomen komitea ry