Matkaraportti: Washington D.C. - Museo-opetuksen saavutettavuus

ICOM Suomen komitea ry:n matka-avustuksella matkustettiin tänä syksynä myös Yhdysvaltoihin. Hanna Forssell raportoi CECAn (Committee for Education and Cultural Action) konferenssista, joka järjestettiin Washington D.Cssä 17.-21.9.2015. Konferenssin teemana oli Museum Education and Accessibility: Bridging the Gaps.

Koskaan et tiedä kuka museoon seuraavaksi tulee

Osallistaminen, vapaaehtoistyö, esteettömyyttä edistävät ratkaisut sekä digitaalinen oppiminen ja tiedonjakaminen nousivat pääteemoiksi ICOM CECA:n konferenssissa Washingtonissa. Nämä niputettiin sujuvasti saavutettavuus-käsitteeseen. Moni konferenssissa puheenvuoron saanut totesi, että museon on pyrittävä fyysiseen esteettömyyteen, sen olisi luotava keinoja ottaa osaa, mahdollistaa omien merkitysten ja sisältöjen luominen, mutta myös edesauttaa kokonaisvaltaista oppimista ja kokemista. Saavutettavuutta parantavat ratkaisut tulisivat olla aina mielessä, sillä kuten Smitshonian Educatian and Outreach -yksikön päällikkö Shari Werb puheenvuorossaan osuvasti sanoi: ”Koskaan et tiedä kuka museoon seuraavaksi tulee”.

Konferenssin pääteemat

National Museum of American Indianin auditorioon oli kerääntynyt osallistujia 65 maasta, joten puheenvuorojen myötä sai kattavan silmäyksen museoiden yleisötyöhön maapallon eri kolkille. Sama työ ja ajatukset, maanosasta ja museon erityisalasta riippumatta, yhdistää museon yleisötyötä tekeviä. Miten saadaan museoon eri-ikäisiä ihmisiä, miten tehdään töitä yhdessä yleisöjen kanssa, miten ihmiset voivat auttaa museota kasvamaan yhteisölleen ja yhteiskunnalleen tärkeäksi? Tämän lisäksi konferenssissa nostettiin jälleen kerran pöydälle evaluoinnin ja yleisötyön tutkimuksen tärkeys. Jos et pysty osoittamaan paperilla miten projektisi sujui ja miten se vaikutti osallistujiin, sinun on vaikeaa perustella toiminnan tärkeyttä muille, esimerkiksi museon johdolle tai potentiaalisille sponsoreille. CECA:n hallitukseen kuuluva Marie-Clarte O'Neill (Ecole du Louvre) painotti evaluoinnin käyttöönottoa systemaattisesti osaksi omaa työtä, sekä kannusti CECA:n jäseniä osallistumaan vuosittaiseen Best Practise -kilpailuun, jotta hyvät käytänteet menisivät myös jakoon.

Kreeger Museum on pieni, mutta yllättävä museokohde keskustan ulkopuolella. Arkkitehtien Philip Johnson ja Richard Fosterin 1963 suunnittelema rakennus on ainutlaatuinen rakennus. Se on tehty David Kreegerin kotitaloksi, joka oli intohimoinen musiikin harrastaja ja taiteen keräilijä. Hänen kuoltuaan se on muutettu museoksi, joka on täynnä Monetin ja Picasson maalauksia. Muistisairaille suunnatuissa tapaamisissa yhdistyykin musiikki ja taide. Taideteoksiin eläydytään aina elävän musiikin kautta.
© Hanna Forssell

Itse kiinnostuin erityisesti nuorten kanssa tehdyistä projekteista. Tässä en ole poikkeus, sillä nuoret tuntuvat olevan kaikilla museoilla kiikarissa – vapaaehtoisestihan nuoria ei monenkaan museon nurkalla näy. Monessa museossa nuorten toiminta lähtee heidän omasta elämästään ja kokemusmaailmastaan. Taiwanilaisessa Juming Museumissa myös pienet lapset perheineen osallistuvat vapaaehtoistoiminnan merkeissä museon toimintaan. Myös aineistojen jakaminen verkkoon ja siten museoiden sisältöjen avaaminen on äärimmäisen ajankohtaista. Smithsonianin Learning and Digital Access -yksikön päällikkö Stephanie Norbyn toi esitelmässään esille kuinka kouluille suunnattu digitaalinen oppimismateriaali on tärkeää. Verkkoaineisto mahdollistaa ja monipuolistaa oppimista koulussa, mutta myös luo kiinnostuksen vierailla museossa. Hänen kertomuksensa koululuokasta, joka oli vuoden ajan työskennellyt museon taideaineistojen parissa tietokoneen kautta, ja saapui projektin jälkeen keväällä katsomaan aitoja teoksia museoon, liikutti. Kun teoksia oli tutkailtu ja käsitelty monen oppiaineen kautta pitkään ja hartaasti, oppilaat olivat purskahtaneet itkuun kun näkivät niiden olevan oikeasti olemassa.

National Museum of Natural Historyn (Smithsonian) pedatilassa on paljon tutkittavaa: muun muassa oikeita ihmisen luita. Ihmisluiden käyttöä perustellaan tutkimustarkoituksessa.
© Hanna Forssell

Tiedettä ja pedagogisia tiloja

Esitelmien ohella antoisaa oli päästä tutustumaan tarkemmin Smithsonianin museoiden pedagogisen toiminnan tiloihin ja tutustua niissä konkreettisesti tehtävään yleisötyöhön. National Museum of Natural Historyn Q?rius -projektin tavoitteena on tuoda tiede lähelle nuoria ja johdattaa heitä myös ammatinvalintaan avaamalla luonnontieteiden merkitystä monialaisesti useassa eri ammatissa. Nuoret myös osallistetaan hankkeen jälkeen museon vapaaehtoiksi. Museon opetustila oli hämmentävän hieno: kosketeltavat opetuskokoelmat olivat laajat ja niistä löytyvä tieto avautui tietokoneelta. Tiedot sai myös tallennettua omalle tilille ja siten niitä saattoi jälkikäteen tarkastella kotona verkon kautta. Kokoelmat ja yleisötyö olivat saman asian äärellä: museossa on aina noin 200 tutkijaa töissä ja heitä kutsutaan tutkimusprosessinsa aikana kertomaan työstään yleisölle.

Amerikkalainen koulujärjestelmä arvostaa ylipäätään tiedeoppimista. Tämä näkyi myös National Museum of American Historyn uudessa työpaja-tilassa, jossa lapset eivät juurikaan päässeet kokemaan vanhoja esineitä vaan keksimään uusia. Sparklab! -konseptiin kuuluu ytimekkäästi itse tekeminen ja innovointi. Työpajan eri pisteillä on erilaisia materiaaleja käytettävissä, ja niiden äärellä museon työntekijä kannustaa kehittelemään niistä jotakin uutta. Smithsonian on monistanut Sparklab!:in myös Ukrainaan ja Intiaan. Vaikka historiallinen museo katsookin raikkaasti menneen sijaan tulevaisuuteen, työpajan toteutus jäi vähän ontoksi. Uuden keksimisen ohella omaa ratkaisukykyä olisi voinut käyttää myös historian ilmiöiden selvittämiseen. Toisaalta heillä oli myös kekseliäs tapahtumallisuuteen liittyvä osa, jota en muissa museoissa vielä ole nähnyt. Kameroin varustetussa koekeittiössä nimittäin järjestetään ruokaan liittyviä tapahtumia. Kokit tekevät yleisön edessä erilaisia ruokia ja kertovat samalla niiden historiasta ja kulttuuritaustoista. Nämä tilaisuudet viedään suoraan myös verkkoon. Tämä olisi mahtava lisä johonkin suomalaiseenkin museoon!

National Gallery of Art (Smithsonian) tukee taiteilijoiden työskentelyä. Myös museon must see -kohteena olevan Raphaelin The Alba Madonnan (1510) äärellä saa maalata oikeilla maaleilla. Taiteilijan työ tosin keskeytyy alituiseen kun ihmiset pysähtyvät juttelemaan aiheesta. Teos jäi tästä syystä myös hyvin mieleen.
© Hanna Forssell

CECA Suomeen 2017

CECA:n toimintaan liittyen on myös tiedotettavaa. ICOM:in uuden jäsenrekisterijärjestelmän takia komitean jäsenmäärä on yllättäen tippunut noin 1300 jäsenestä noin 900 henkeen. Tämä johtuu siitä, että ICOM on vihdoin ryhtynyt poistamaan jäsenrekistereistään ne henkilöt, jotka eivät enää maksa jäsenmaksua. Näinhän sen pitäisikin olla. Aiemmin ajankohtaisten jäsenluetteloiden saaminen esimerkiksi tiedotustarkoitukseen on ollut todella vaikeaa. Ehkä tämä nyt helpottuu. Edelleen CECA on kuitenkin yksi suurimmista. Lisäksi lobbasin suomalaisten museoiden puolesta, ja tällä hetkellä näyttääkin varsin todennäköiseltä että CECA ja DEMHIST järjestävät yhteisen konferenssin Helsingissä vuonna 2017. Valmistelemme konferenssia yhdessä Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltasen kanssa, joka kuuluu DEMHIST:in johtokuntaan. Matkaseurasta erityinen kiitos TAITE:n johtavalle museolehtorille Sanni Pöntiselle, joka ansiokkaasti omassa esitelmässään toi esiin sen, miten museo voi olla mukana ihmisen koko elämänkaaren. Siihen pyrimme!

National Air and Space Museum (Smithsonian) on monumentaalinen museo. Koska konferenssin teema oli saavutettavuus, en voinut olla näppäämättä tätä kuvaa.
© Hanna Forssell

Hanna Forssell
vastaava museolehtori
Kansallismuseo

Matkaraportti: Yerevan - Nousevat trendit

Tove Vesterbacka raportoi meille MPRn (International Committee of Marketing and Public Relations) konferenssista Armenian Yerevanista. Konferenssi pidettiin 24.-28.10.2015 teemalla Emerging Trends. Technology, Millenial, Controversy.


ICOM/MPR -konferenssin pääkallopaikkana toimi tänä vuonna idän ja lännen sulatusuuni, Armenian Yerevan. Konferenssin kattoteema oli Emerging Trends ja tämän alle saatiin liitettyä puheenvuoroja niin Millenials-kohderyhmän erityispiirteistä kuin kaikkien huulilla olevasta digitalisaatiostakin. Konferenssin tapahtumapaikkoina toimivat Aram Khachaturian museo sekä Armenian Genocide Museum-Institute. Jälkimmäisen paikan aihe ja päivän alkuun sijoitettu opastettu kierros ei varsinaisesti nostanut konferenssipäivän tunnelmaa kattoon, mutta sisältö oli pysäyttävää, ajatuksia herättävää ja musertavan surullista.

Yhteinen kukkienlasku Armenian Genocide Museum -instituutin muistomerkille.
© Tove Vesterbacka

Puheenvuorot Millenials-ryhmästä (n. vuosina 1980-2000 syntyneet) keskittyivät heidän motiiveihin ja ominaispiirteisiin. Milleniaalit arvostavat vapaa-aikaa ja panostavat perhe-elämään. He haluavat tehdä ja kokea asioita yhdessä lastensa kanssa huomattavasti laajemmin kuin heitä edeltävät sukupolvet. He ovat syntyneet ”tekniikkalusikka suussa” ja täten ensimmäinen aidosti digitaalinen sukupolvi. He syttyvät innovaatioista ja haluavat (museo)asiakkaina ottaa aktiivisen roolin. Museoiden kannattaisikin vakavasti pohtia miten näihin tarpeisiin voidaan vastata. Monet Milleniaalit ovat myös edelläkävijöitä ja tämä luo museoille mahdollisuuksia ajatella asioita heidän kauttaan, tuoreesta näkövinkkelistä.

Kyseisen kohderyhmän museoiden ovista sisään saaminen ei siis missään nimessä mielestäni ole jutun pihvi, vaan huomattavasti oleellisempaa on miten heidän kauttaan voisi löytää uusia avauksia ja ajattelutapoja. Yhteistyössä, ei niinkään ikään, vaan asenteeseen ja elämänkatsomukseen fokusoimalla.

Ohjelman loistavaa antia oli myös amerikkalaisen Nick Honeysettin puheenvuoro otsikolla ”Resilient connections”. Hän keskittyi siihen miten aito yhteys kävijöihin luodaan ja miten voidaan erottua houkuttelevana vaihtoehtona kun kilpaillaan ihmisten arvokkaimmasta resurssista, ajasta. Mieleeni jäi erityisesti se miten Honeysett kuvaili omistajuutta: asian omistaja ei sisältöjen kohdalla välttämättä ole niiden ”oikea omistaja”, vaan se joka tuo sisällöt kätevimmin ja helpoiten asiakkaiden ulottuville. Arvokkain asia tapahtuu juuri siinä pisteessä jossa asiakas kohtaa tavoittelemansa sisällön.

Tom Goodwin kuvaa maailman muuttumista.

Tämän kaltainen ajattelu on ollut pinnalla viime aikoina muutenkin. Tom Goodwin on osuvasti sanonut: Uber, maailman suurin taksiyhtiö ei omista yhtään autoa ja Airbnb, maailman suurimpana majoituspalveluna ei omista yhtään kiinteistöä. Siinäpä runsaasti ajattelemisen aihetta myös uusien museo(palvelu)iden kehittämiseen.


Tove Vesterbacka
Propagandamaisteri/Uusi kaupunginmuseo 2016
Helsingin kaupunginmuseo

Matkaraportti: Trondheim - Norjalaiset kertomukset

ICOM Suomen komitea ry:n matka-avustusten turvin on tänä syksynä käyty myös Norjan Trondheimissa. 8.-10.10.2015 siellä järjestettiin ICAMTin (International Committee for Architecture and Museum Techniques) konferenssi teemalla Norwegian Narratives. 



ICAMT:in toiminnan yhtenä tarkoituksena on ideoiden ja ammattitaidon jakaminen museoiden näyttelysuunnittelusta ja tekniikasta. Tapahtumat ja konferenssit mahdollistavat myös keskustelut museoammattilaisten sekä muiden näyttelyitä toteuttavien, mm. arkkitehtien, ammattiryhmien välillä.

Tämänkertaisen konferenssin fokuksena olivat Trondheimin alueen museot. Taustana yksittäisten museoiden esittelylle oli mielenkiintoinen katsaus Norjassa vuonna 2000 alkaneeseen museoiden organisaatiouudistukseen. Uudistuksessa kulttuuriministeriön alainen museosektori haastettiin vaatimukseen, jossa noin 700 museota yhdistetään 70 yksikköön. Päämääränä oli luoda ammatillisesti, taloudellisesti ja hallinnollisesti vahvempia yksiköitä sekä vakiinnuttaa museoiden kansallinen verkosto. Reformi vietiin läpi, mutta - kovan taistelun jälkeen - museoita ei lopetettu, eikä henkilöstöä irtisanottu ja rahaakin saatiin enemmän. Loppupäätelmänä luennoitsija Knut Wik totesi, että poliitikkojen kiinnostus ja sitoutuminen museoiden toimintaan ja kehittämiseen on erittäin tärkeää.

Oman työni kannalta parasta oli tutustuminen erilaisten museoiden toimintaan, erityisesti näyttelyihin. Trondheimin alueella on yhdeksän museota, joiden budjetti on yhteensä noin 20 miljoonaa ja työntekijöitä noin 200. Esittelyjen ja vierailujen kohteina olivat mm. Rockheim - Det nasjonale museet for populærmusikk, Norsk Døvemusem, Ringve Music Museum, Trøndelag Folkemuseum, Maritime Museum, Kronregaliene sekä World Heritage Site Røros ja Røros Museum.

Norjalainen auringonlasku.
© Eeva Kyllönen

Tekninen Rockheim houkuttelee

Rockheim (populaarimusiikin museo) oli konferenssin ensimmäisen päivän keskus. Päivän ohjelma oli niin tiivis, että harmillisesti näyttelyyn tutustuminen jäi nopean kierroksen varaan. Näyttelyn tekninen toteutus ja interaktiivisten elementtien määrä oli niin huikea, että tähän olisi pitänyt varata enemmän aikaa. Olisi ollut mielenkiintoista pohtia miten tekniikka palvelee näyttelyn kerrontaa ja jaksaako kävijä perehtyä myös sisältöihin. Kävijöitä, etenkin nuorisoa, museo on houkutellut hyvin. Vuonna 2010, jolloin museo avattiin, kävijöitä oli hieman yli 100 000.

Populaarimusiikin museo entisessä satamavarastossa.
© Eeva Kyllönen

Rockheimin interaktiivinen seinä.
© Eeva Kyllönen

Mallia Espooseen ja muistutus museotoiminnan riskeistä

Norjan kolmanneksi suurin ulkoilmamuseokohde Sverreborg sekä maailmanperintökohde Røros olivat itselleni antoisia kohteita, sillä olemme suunnittelemassa Espooseen uutta saaristomuseota. Sverreborgissa on esillä noin 90 rakennusta eri puolilta Norjaa, ja museon kokoelmat käsittävät luetteloituja esineitä noin 100 000 kpl ja valokuvia jopa 2 000 000 kpl. Kiinnostavana yksityiskohtana oli rakennuskonservointiyksikön vastuu mm. käsityöläistaidon ylläpitämisestä. Näissä kohteissa pohdittiin myös kestävien ja informatiivisten kylttien ja opasteiden tärkeyttä sekä niiden selkeää sijoittelua.

Røros. Museoalueen infokylttiä tutkimassa.
© Eeva Kyllönen

Muistutus museotoimintaan liittyvistä riskeistä tuli dramaattisesti esille Ringven musiikkimuseon  johtajan Ivar Roger Hansenin esitelmässä: Disaster makes new possibilities. Some perspectives on the fire at Ringve Museum, August 3. 2015, joka käsitteli kartanorakennuksessa sijaitsevan museon siipirakennuksen tulipaloa. Katastrofista opittiin tietoinen suhtautuminen turvallisuuteen liittyviin menettelytapoihin. Erityisesti mieleeni jäi tapahtuman positiiviset vaikutukset: entisöinnissä löydetyt uudet kerrostumat rakennuksen historiasta ja koko esillepano- ja näyttelykonseptin uusi tulkinta.


Eeva Kyllönen
näyttelytuottaja
Espoon kaupunginmuseo

Matkaraportti: Taormina - Raha- ja pankkimuseoiden vuosikokous

Matkaraporttien sarjassa matkustetaan nyt Italian Taorminaan. Siellä järjestettiin 21.-25.9.2015 ICOMONin (International Committee for Money and Banking Museums) vuosikokous. Matkasta meille raportoi Outi Järvinen.


ICOMin raha- ja pankkimuseoiden komitean ICOMONin vuosikokous pidettiin Kansainvälisen numismaattisen neuvoston INCin kongressin yhteydessä, tällä kertaa Taorminassa. Myös hallitus kokoontui ainoaan vuosittaiseen tapaamiseensa.

Joka kuudes vuosi järjestettävä kongressi on numismaattisen alan keskeisin tapahtuma. ICOMONilla on ollut tapana järjestää oma vuosikokouksensa samassa yhteydessä. Itse asiassa koko idea ICOMONista sai alkunsa INCin kongressissa Brysselissä 1991. Joukko museoalan edustajia oli alkanut tuntea tarvetta painottaa museologista näkökulmaa myös numismatiikassa. INCn parissa ICOMONia pidettiin aluksi kilpailijana tai muuten vain tarpeettomana. ICOMON onnistui kuitenkin vakiinnuttamaan asemansa, mistä voi pitää todisteena esim. sitä, että alan keskeisiin vaikuttajiin kuuluva British Museumin rahakammio on tullut aktiivisesti mukaan toimintaan.

© Outi Järvinen

Pieni komitea - laajat aiheet

ICOMON ei todellakaan kuulu ICOMin suurimpiin komiteoihin, mutta kokouksissa on yleensä ollut jäsenmäärään nähden paljon osallistujia. Trendi on tosin viime vuosina ollut laskujohteinen, mikä johtunee paljolti museoalan rahoitustilanteen huonontumisesta. Tilaisuus oli avoin kaikille yli kuudellesadalle kongressiin osallistuneille, mutta vain kolmisenkymmentä oli löytänyt tiensä paikalle. Tämä johtui varmasti myös siitä, ettei meille ollut löytynyt sijaa kongressin käytössä olleista luentosaleista, vaan käyttöömme oli annettu tila kaupungin omistamassa 1200-luvun pienessä palatsissa, joka sijaitsi kongressikeskuksesta katsoen keskustan toisella laidalla.

ICOMONin osuus kongressin ohjelmassa on yleensä koostunut pyöreän pöydän keskusteluista ja työpajoista. Näyttelytoiminta ja muu yleisötyö ovat viime vuosina olleet paljon esillä, mutta Taorminassa käsiteltiin niiden lisäksi myös kokoelmien hallintaa ja hoitoa.

Yhteistyöverkostot ja kokoelmien tulevaisuus

Kiintoisimman puheenvuoron piti Henry Flynn, joka työskentelee British Museumissa projektissa, jonka päämääränä on lisätä maan museoiden henkilökunnan tietoja ja taitoja numismaattisten kokoelmien ylläpitämisessä. Museot, joissa on numismaattisia kokoelmia, voivat liittyä yhteistyöverkostoon, Money and Medals Network. Verkosto on järjestäytynyt kymmeneen alueelliseen alaryhmään. Verkoston sivuille on koottu myös tietoja numismatiikan eri alojen asiantuntijoista sekä verkossa käytössä olevista tietokannoista. Tällä hetkellä museoita on mukana noin 120. Flynnin tehtävänä on organisoida verkoston toimintaa ja järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia.

© Outi Järvinen

Keskustelussa kävi ilmi, että ainakin Belgiassa on ollut meneillään samantyyppinen projekti. Todettiin, että ICOMONin verkkosivut voisivat olla sopiva paikka kerätä yhteen tietoa tällaisista hankkeista. Kokoelmien saavutettavuus digitaalisin keinoin puhutti paljon, mutta myös museoesineet ja niiden ainutlaatuisuus olivat keskustelun aiheina. British Museumin rahakammiolla on (ilmeisesti sponsorirahoin) käytössään erityinen interpretation officer, jonka tehtävänä on kokoelmien ja yleisön suhteen lähentäminen. Nykyisessä niukkenevien resurssien tilanteessa tuntui lohduttavalta havaita, että edes jossain vielä uskotaan numismaattisten museoesineiden vetovoimaan ja mahdollisuuksiin yleisötoiminnassa.

Numismaattisten kokoelmien tulevaisuus vaikuttaa joka tapauksessa olevan paljolti verkon varassa. Se edellyttää melkoista panostusta tekniikkaan sekä asiantuntevaan sisältötuotantoon, mikäli kokoelmien halutaan olevan oikeasti tutkittavissa. Finnan kaltaiset rajattuja hakumahdollisuuksia ja satunnaisia hakutuloksia tarjoavat hakupalvelut eivät pysty tähän tarpeeseen vastaamaan. Odotankin mielenkiinnolla Kyproksen pankin rahamuseon pian julkistettavaa keskiaikaisten rahojen tietokantaa. Rahojen kuvauksessa on käytetty RTI-tekniikkaa (reflectance transformation imaging), joka oli ainakin itselleni uutuus. Se mahdollistaa rahojen tarkastelun valaistusta virtuaalisesti muuttaen. Esittelyn perusteella tekniikka vaikutti lupaavalta, ja edullisuudessaan (aloituspaketin voi tilata alle 500 eurolla) jopa uskomattomalta.

ICOMONin toiminta ja tavoitteet

ICOMONin puheenjohtaja Christel Schollaardt piti yhdessä kongressin varsinaisista sessioista esityksen ICOMONin toiminnasta ja tavoitteista. Paikalla oli myös muita kuin ICOMONin edustajia, joten virinnyt keskustelu oli mielenkiintoinen. Pankkimuseoiden kokoelmien kontekstittomuus ja tutkimuksellisen näkökulman puute koettiin ongelmaksi ainakin yliopistomaailmasta käsin tarkasteltuna. Niiden rooli nähtiin enemmän yleisöön kuin tutkijoihin vetoavina. Ilmi tuli kuitenkin, että ainakin joillain pankkimuseoilla on oma tieteellinen tutkimusohjelmansa. Museoiden ja yliopistojen suhteen vahvistamista pidettiin joka tapauksessa tärkeänä, ja tässä tunnustettiin ICOMONin keskeinen rooli mahdollisena välittäjänä.

© Outi Järvinen

ICOMONin toiminnasta puhuttaessa perustajajäseniin kuuluva Hortensia von Roten Sveitsin kansallismuseosta piti tärkeimpänä sitä, että erilaisissa toimintaympäristöissä ja -kulttuureissa toimivien museoiden edustajat voivat vapaasti vaihtaa kokemuksiaan sekä omaksua uusia käytäntöjä ja toimintamalleja silloin kun vaikutusmahdollisuuksia on.

Ensi vuonna kokoonnutaan Milanossa ICOMin yleiskokouksen yhteydessä. ICOMONille on yleensä löytynyt joku paikallinen toimija, tavallisimmin pankkimuseo, joka on voinut toimia kokouksen isäntänä, mutta nyt ei yhteistyökumppania ole. Yleiskokouksen teema, Museums and cultural landscapes, istuu melko huonosti ICOMONin sisältöihin, mutta jonkinlainen ohjelmarunko hahmottui Taorminassa. Milanossa keskitytään digitointiin ja klinikkamuotoiseen kokoelmien hoito- ja hallintaneuvontaan. Kehitteillä on myös yhteistä ohjelmaa ICOMin dokumentointikomitean CIDOCin kanssa.

Milanon kokous tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä tähtäimessä on hallituksen kokoonpanon uudistaminen. Tähän saakka on pyritty huolehtimaan siitä, että edustettuina ovat sekä eri museotyypit, maanosat että erilaiset toimet ja tehtävät – toki niin, että yksi henkilö voi toimia useammassa roolissa. Tämän on pidemmän päälle todettu aiheuttavan sekavuutta sekä tyhjäkäyntiä hallituksen toimintaan. Vuosikokous hyväksyikin hallituksen esityksen, jonka mukaan hallituksen koko pienenee, ja jokainen jäsen saa vastuulleen selkeästi määritellyt tehtävät.


Outi Järvinen
amanuenssi
Suomen kansallismuseo, rahakammio

Matkaraportti: Mexico City - Kotimuseoiden perintö sukupolvien välisen vuoropuhelun edistäjänä

ICOM Suomen komitea ry:n tukemien matkojen raportointia jatkaa nyt Minerva Keltanen.
Raportti DEMHISTin konferenssista "The legacy of house museums promoting dialogue among generations", 18.-23.10.2015, Mexico City/Mexico.


ICOMin DEMHISTin (International Committee for Historic House Museums) konferenssi pidettiin Mexico Cityssä ja aiheena oli kotimuseoiden perintö sukupolvien välisen vuoropuhelun edistäjänä. Hallituksen jäsenet kokoontuivat pitämään kokousta jo sunnuntaina 18.10. kuuluisan meksikolaisen arkkitehdin Luis Barragánin kotimuseoon.

Hallituksen kokouslistan agendana oli budjettiehdotus vuodelle 2016, puheenjohtajan sekä rahastonhoitajan katsaukset, Compiègnen kokouksen loppuraportti ja tulevaisuuden suunnittelu, jonka yhteydessä sain esittää alustavan suunnitelman DEMHISTin ja CECAn yhteiskonferenssista vuonna 2017 Suomessa, mikä otettiin innokkaasti vastaan. Barragànin opastetun museokierroksen ja lounastauon jälkeen pääsimme tutustumaan Museo Nacional de Antropologiaan, joka esittelee Meksikon muinaisia intiaanikulttuureita.

Casa Luis Barragán ja tequila-tarjoilu!
© Minerva Keltanen

Toinen konferenssipäivä: kotimuseoiden perintö

Konferenssin pääpaikkana toimi Museo Casa del Risco, joka oli ollut meksikolaisen keräilijän Isidro Fabelan (1882 – 1964) ja hänen puolisonsa koti. Sen seitsemässä salissa esiteltiin meksikolaista barokkia sekä eurooppalaista keskiaikaista uskonnollista taidetta, yhteen huoneeseen oli rakennettu pelkästään Isidro Fabelan muistoalttari. Konferenssi pidettiin linnanpihalla, jonka taustalla oli ainutlaatuinen kiinalaisesta posliinista ja Talaveran laatoista tehty suihkulähde. Konferenssi oli virallisesti kaksikielinen, kaikki tulkattiin englanniksi ja espanjaksi. Maanantain luentojen aiheina käsiteltiin kotimuseoiden perintöä, mikä motivoi henkilön, yhteisön tai instituution lahjoittamaan kotinsa ja mitä merkitystä sillä voi olla paikalliselle yhteisölle. Japanilainen Chun-Ni Chiu mm. kertoi, että Japanissa vanhat rakennukset ja kohteet eivät saa valtionavustusta, jolleivät ne ole auki yleisölle. Maanantai-ilta päättyi vierailuun Diego Riveran ja Frida Kahlon kotistudiolle.

Kolmas konferenssipäivä: miten kotimuseoita syntyy?

Keskustelu jatkui aiheesta, että mitkä eri seikat ja rakenteet vaikuttavat siihen, että kotimuseoita syntyy. Puhujana oli mm. meksikolaisen Santander-pankin edustaja, joka kertoi miten pankit ovat tukeneet kotimuseoiden syntyä Meksikossa (mm. Frida Kahlon Casa Azul). Aiheesta syntyi paljon keskustelua, sillä taloudellisesti epävarmana aikana myös pankkeja voi mennä nurin, ja miten silloin turvataan kotimuseoiden olemassaolo? Edward R. Bosley esitteli The Gamble Housen tarinan, kuinka omistaja päätti perua talonsa myynnin kuulleessaan kuinka uusi mahdollinen omistaja olisi sisustanut talon uudelleen, ja tällöin omistaja päätti lahjoittaa talon Pasadenan kaupungille.

Luentojen jälkeen vierailtiin Museo Dolores Olmedossa, suurella tilalla rakennuksineen ja eläimineen, jonka lahjoitti meksikolaisen liikenainen Dolores Olmedo kuollessaan vuonna 2002, samoin hän lahjoitti varat sen ylläpitoon. Museossa on esihispaaniset kokoelmat, Diego Riveran teosten kokoelmat sekä suurimmat Frida Kahlon teosten kokoelmat. Tämän jälkeen päästiin vielä tutustumaan Frida Kahlon kotimuseeon, Casa Azuliin Coyoacanissa, jossa oli erikoisnäyttely Frida Kahlon käyttämistä vaatteista.

Neljäs konferenssipäivä: kotimuseoiden haasteet ja merkitykset

Konferenssi jatkui aiheesta kotimuseoiden haasteista ja merkityksistä tuleville sukupolville. Päivän kiinnostavin luennoitsija oli Denise Maior-Barron, joka kertoi omasta väitöskirjatutkimuksestaan Petit Trianonista ja Marie-Antoinettesta, ja kuinka kävijätutkimukset paljastivat, että Sofia Coppolan tekemä filmi Marie-Antoinettesta ja populaari mielikuva hallitsivat kävijöiden odotuksia niin, että macaron-leivokset ovat kokeneet uuden renessanssin.

Viimeinen virallinen konferenssipäivä päättyi juhliin Casa de la Bola –museossa, joka oli meksikolaisen aristokraatin, Don Antonio Haghenbeck y de la Laman perustama vuonna 1984. Don Antonio kierteli maailmaa useissa museoissa, linnoissa ja palatseissa, ja hän sai ajatuksen oman talon rakentamisesta ja sisustamisesta menneen maailman tyyliin. Museossa pidettiin vielä DEMHISTin jäsenten kokous, ja sain vielä kerran esitellä ideaa konferenssista Suomessa vuonna 2017, mikä sai kannatusta ja aplodit!

Viides konferenssipäivä: Teotihuacán ja Kuun pyramidi

Koko päivän retki maailmanperintökohde Teotihuacániin oli matkan ehdoton kohokohta! Teotihuacánia pidetään ensimmäisenä suunnittelun tuloksena syntyneenä mesoamerikkalaisena kaupunkina (harmonia, järjestys, arkkitehtoninen tyyli, kadut, viemäriverkko jne.), mikä erottaa sen muista samanaikaisista asutuksista. Kaupunki perustettiin n. 1. vuosisadalla eKr. ja se tuhoutui n. 650 jKr. monen syyn - mm. taloudellisen, poliittisen ja ekologisen – takia. Kiipeämisen Auringon ja Kuun pyramidien huipulle saivat ennen muinoin suorittaa vain lähinnä papit puhdistautumisriittinä. Kiipeäminen helteessä yli 2100 m korkeudessa korkeita ja kapeita kiviportaita pitkin oli ainutlaatuinen kokemus, jonka jälkeen tuntuikin henkisesti puhdistautuneelta!

Kuun pyramidin huipulta näkymä kohti Auringon pyramidia, Teotihuacán.
© Minerva Keltanen

Kuudes ja viimeinen konferenssipäivä

Viimeiset kohteet ennen lentoa ja Patricia-hurrikaania! Diego Riveran huikeat freskot Palacio Nacionalessa ja Naamio-aiheinen näyttely, Templo Mayorin rauniot, Palacio Postal ja Palacio de Bellas Artes. Adios y muchas gracias, Mexico!


Minerva Keltanen,
Näyttelypäällikkö
Suomen kansallismuseo

Kuulumisia Pariisista! ICOMin yleiskokous

Palataan ajassa muutama kuukausi taaksepäin. Joka kesäkuu ICOM nimittäin järjestää hallinnollisen yleiskokouksensa Pariisissa Unescon päämajassa. Tällöin pidetään jokaisen hallinnollisen portaan kokouksia, kansallisten ja kansainvälisten komiteoiden istunnot sekä koko jäsenistölle avoin yleiskokous (General Assembly). Lisäksi kokoontuvat tekniset komiteat. Mahdollisuuksien mukaan vuosikokouksessa pidetään erilaisia työpajoja, joita tänä vuonna oli tarjolla samanaikaisesti jopa kolme.

Suomesta oli tässä kolmipäiväisessä kokouksessa tällä kertaa paikalla ICOM Suomen komitea ry:n puheenjohtaja Eero Ehanti ja sihteeri Wiktoriina Hurskainen. Kansainvälisten komiteoiden edustajina olivat Näyttelynvaihtokomitean (ICEE) puheenjohtaja Carina Jaatinen sekä Talous- ja hallintokomitean (MPR) puheenjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi.

Kokoustunnelmaa Suomen pöydästä
© Eero Ehanti

Ensimmäinen päivä: avaussessio, kansallisten ja kansainvälisten komiteoiden kokoukset, iltavastaanotto

Yleiskokouksen avaavat puheenvuorot käsittelivät kulttuuriperintöalan ajankohtaisia asioita. ICOMin puheenjohtajan Hans-Martin Hinz viittasi kylmän sodan loppumiseen 24 vuotta sitten ja kuinka sen olisi tullut olla merkkinä uuden ajan alusta. Konfliktit ja hyökkäykset museoita vastaan ovat kuitenkin edelleen tätä päivää ja siksi kulttuurien välille on luotava uudenlaista vuoropuhelua. Hinz heitti ilmaan kysymyksen: kuinka ICOMin tulisi olla valmistautunut uuteen tilanteeseen.

Advisory Committeen puheenjohtaja Suay Aksoy käsitteli puheessaan aseellisia konflikteja, maanjäristyksiä ja maahanmuuttajia, ja mietti kuinka ICOM voisi olla yhä tehokkaampi suojelutoimenpiteissään. Aksoy viittasi myös ICOMin Blue Shield-toimintaan sekä ICOMin julkaisemiin Punaisiin listoihin.

Unescon kulttuurisektorin apulaispääjohtaja Alfredo Pérez de Armiñán kertoi Unescon pääjohtajan käynnistämästä #Unite4Heritage – kampanjasta, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä kulttuuriperinnön tahallista tuhoamista. Kutsu kävi myös ICOMille osallistua tähän aloitteeseen.

ICOMin pääjohtaja Anne-Catherine Robert-Hauglustaine painotti, että ICOMin tulee pysytellä Unescon instrumenttina ja näiden kahden tulee tehdä enemmän yhteistyötä.

Iltapäivällä osallistujat kokoontuivat kansallisten ja kansainvälisten komiteoiden kokouksiin. Iltavastaanottoa vietettiin tällä kertaa Louvren uudehkolla islamilaisen taiteen osastolla.

Louvre illalla
© Eero Ehanti

Toinen päivä: neuvoa-antavan komitean kokous ja työpajat

Toinen kokouspäivä kului lähes kokonaan neuvoa-antavan komitean tapaamisessa, jonka puheenjohtajana istui Suay Aksoy. Kokous eteni kuten vuosikokouksen yleensä: kuultiin vuosikertomus, talousraportit ja useita muita raportteja.

Neuvoa-antava komitea äänesti myös tulevien museopäivien teemoista. Teemaehdotukset risteilivät demokratian, Afrikan kulttuuriperinnön, ihmisoikeuksien, ilmastonmuutoksen, alkuperäiskansojen ja kaiken mahdollisen välimaastossa.
Lopulta vuoden 2017 teemaksi valittiin ”Museums and Hard history”, jonka Executive Council muutti muotoon

”Museums and contested histories / Musées et histoires douloureuses”. 

Vuoden 2018 teemaksi valittiin ”Museums in the digital world”, jonka Executive Council muutti muotoon

”Hyperconnected museums: new approaches, new publics / 

Musées hyperconnectés: nouvelles approches, nouveaux publics”

Museopäivien teemojen lisäksi kokouksessa valittiin vuoden 2019 yleiskonferenssin paikka. Valinta tehtiin Kioton ja Cincinnatin välillä.  Äänestys tapahtui sutjakkaasti sähköisillä äänestyslaitteilla. 104 äänestäneestä 26 äänesti Cincinnatia, 72 Kiotoa ja kaksi pidättäytyivät. Executive council vahvisti äänestyksen tuloksen, vuoden 2019 yleiskonferenssi järjestetään siis Kiotossa.

Iltapäivällä esitettiin kiteytettynä kansallisten komiteoiden edellisenä päivänä esittämät suositukset ja keskustelunaiheet eli terrorismi museoissa, teknologian hyödyntäminen, toimintaohjeet kansallisille komiteoille, komiteoiden välinen yhteistyö, museoetiikkasääntöihin liittyvä koulutus, Milanoon valmisteltava kansallisten komiteoiden historiakatsaus ICOMin 70-juhlavuoden kunniaksi.

Tiistai-iltapäivä kului työpajoissa. Osallistujille oli etukäteen annettu mahdollisuus valita kolmesta erittäin ajankohtaisesta ja kiinnostavasta teemasta:

An update on governance, 

The next strategic plan / where we want ICOM to be in 10 years, 

An update of the museum definition for the new era. 

Työpajojen tulokset koottiin yhteen seuraavana päivänä neuvoa-antavan komitean istunnossa.

Kolmas päivä: General Assembly

Kolmas kokouspäivä oli omistettu koko ICOMin jäsenistölle avoimelle yleiskokoukselle. 30. yleiskokouksessa hyväksyttiin kokouksen agenda, edellisen yleiskokouksen pöytäkirja ja puheenjohtajan raportti. Lisäksi hyväksyttiin vuoden 2014 tilinpäätös. Ensi kesäkuussa kokoustetaan taas!

ICOM Suomen hallituksen sihteeri Wiktoriina Hurskainen
© Eero Ehanti

Teksti pohjautuu Wiktoriina Hurskaisen ja Eero Ehannin kokousraporttiin.

Matkaraportti: Lausanne - Taidemuseot digitaalisessa ajassa

ICOM - Suomen komitea ry tukee suomalaisten jäsentensä osallistumista ICOMin kansainvälisten komiteoiden kokouksiin myöntämällä matka-avustuksia vuosittain. Lue lisää täältä.

Vuoden 2015 matkaraporttien sarjan aloittaa nyt Reetta Kuojärvi-Närhin kirjoitus Sveitsin Lausanneen suuntautuneesta konferenssimatkastaan 27.-31.5.2015. ICFAn (International Committee for Museums and Collections of Fine Arts) konferenssin teemana oli "Fine Arts museums in the digital era". 




Kaunis aurinkoinen päivä saattoi minut Helsingistä Lausanneen Sveitsiin. Vietyäni matkatavarat hotelliin lähdin kiipeämään kokouspaikalle jyrkkämäkiseen vanhaan kaupunkiin Palais de Rumineen, jossa sijaitsee Museum of Zoology ja Musée Cantonal des Beaux Arts missä oli esillä Kader Attian hieno näyttely, johon museonjohtaja meidät tutustutti.

© Reetta Kuojärvi-Närhi

Kokouksen teema oli Taidemuseot digitaalisessa ajassa. Kuultiin monta mielenkiintoista näkökulmaa näihin asioihin. Ruotsalaiset kollegat Nationalmuseumista (Maria Ljungvist, Karin Glasemann) esittelivät heillä meneillään olevaa digitaalista muutosta ns. backstage prosessien kannalta, eli he suunnittelevat suurimuotoista yhtenäistämismuutosta, eli kyse oli tavallaan vastaavasta kuin meidän Museo 2015-hankkeesta. Työtä riittää.

Nicole Moolhuijsen Venetsiasta kertoi otsikolla Fine Art museums in the digital age: participation and shifting knowledge paradigms. Tutkijan ominaisuudessa hän painotti sitä näkökulmaa, että museoiden täytyy ottaa entistä enemmän huomioon yleisö ja se, miten sisältöjä saataisiin helposti saavutettaviksi ja uudella innovatiivisella tavalla esiin. Gallery One, Clevelandissa toimi esimerkkinä yleisölle suunnatusta kokonaisuudesta ja eri digitaalisten vaihtoehtojen käyttämisestä.

Thorvaldsen museon johtaja Stig Miss jakoi tietoa museonsa juuri valmistuneesta tyylikkäästä nettisovelluksesta, jossa taiteilijan kirjeenvaihto on laitettu kaikkien tutkittavaksi kotisivuille. Työtä on tehty monta vuotta ja heillä on ollut onni saada siihen lisätyövoimaa, muuten projekti ei olisi vielä tässä pisteessä.

Bolognalainen Simona Caraceni avasi näkökulmaa uhkakuvan kautta. Tässä mielenkiintoisessa esityksessä avautui se tosiseikka, että olemmeko ”Mustan aukon” edessä. Tietoa ja kuvia tulee lisääntyvässä tahdissa ja kuka takaa, että nämä miljoonamassat säilyvät ja ovat käytettävissä vaikkapa sadan vuoden kuluttua? Kuka muistaa enää CD-Rommeja ja muita lärppyjä, jotka eivät enää ole käytettävissä.

Sveitsiläiset kollegat avasivat teemaa modernimmin. Järjestetään Museomix –tapahtuma, missä kansalaiset voivat osallistua näyttelyiden yms. tekemiseen muutaman päivän aikana. Halutaan luoda avoin museo ja paikka kaikille. Tämä soveltuu mielestäni enemmän nykytaiteen kentälle.

Tohtori Sarah Burkhalter, myös Sveitsistä hänkin, keskittyi siihen, että sisältö on tärkein: Kuningas. Sveitsissä on tehty tutkimusta taideteoksen dokumentoinnin ja digitalistoinnin yhteyksistä. Maaliskuussa pidettiin kongressi ”Cloud Collections. Legal, Scientific, and Technical Aspects of the Digitalization of Art”. Sarah kertoi myös tästä kongressista.

Kaukaisin esitelmänaihe oli japanilaisen Shoji Yamadan pitämä. Hän valotti näkökulmaa, että mitä museot voivat tehdä, kun japanilaiset vanhat temppelimaalaukset on jo korvattu aikoinaan huonoilla kopioilla, jotka ovat tuhoutumassa lähiaikoina. Turistit näkevät vain kopion, miten saataisiin alkuperäiset temppeleihin takaisin, vai onko jokin muu vaihtoehto.

Dr Galina Andreeva kertoi Moskovassa pidetyn hienon ”Unrivalled Wedgwood” näyttelyn suunnittelusta ja myös mitä digitaalista materiaalia siinä käytettiin.

Matkalla tutustuttiin myös sveitsiläiseen ruokaan ja viiniin sekä Lausannen kaupunkiin ja sen katedraaliin. Lähialueiden nähtävyyksiä lähestyttiin bussilla mm. ihana keskiaikainen luostari Romainmôtier ja varakkaan Jan Michalski Foundationin upouusi kirjastorakennus, joka oli perustettu kauniille luonnonpaikalle. 

Reetta Kuojärvi-Närhi

amanuenssi

Sinebrychoffin taidemuseo

Ps. Aikaisempia matkakertomuksia löydät täältä. 

ICOMin kansainväliset komiteat - suora väylä kansainvälistymiseen

Seuraava kirjoitus ICOMin kansainvälisistä komiteoista on Carina Jaatisen, ICEEn puheenjohtajan, käsialaa (International Committee for Exhibition Exchange). Kuvat on otettu viime syyskuussa Suomessa järjestetyssä ICEE konferenssissa. Kurkkaa myös edellinen blogaus konferenssin jälkilöylyistä. 

ICOMissa toimii tällä hetkellä 30 kansainvälistä komiteaa. Kansainvälisten komiteoiden järjestämissä konferensseissa ja muissa tapaamisissa museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaiset kokoontuvat vaihtamaan kokemuksia ja tietoa sekä kehittämään alan toimintaa ja yhteistyötä. Kansainvälisiin komiteoihin kuuluu yli 12 000 jäsentä eli noin kolmannes ICOMin koko jäsenmäärästä.

ICEE ryhmäkuva Göstan edustalla Mäntässä
©ICEE2014

Kansainvälisten komiteoiden lista näyttää varsin monitahoiselta. Lähemmin listaa tarkastellessa voi todeta, että kaksikolmasosaa komiteoista on perustettu jonkin erikoisalan kokoelmien ja museoiden kohtauspaikaksi. Nämä ovat useimmiten kansainvälisten komiteoiden vanhinta joukkoa.

Ensimmäiset komiteat aloittivat toimintansa jo vuonna 1948, vain kaksi vuotta järjestön perustamisen jälkeen, ja ne keskittyivät koristetaiteeseen ja designiin (ICDAC), arkeologiaan ja historiaan (ICMAH), etnografiaan (ICME), luonnontieteeseen (NATHIST) ja tieteeseen ja teknologiaan (CIMUSET).

Sisältökysymykset olivatkin museoalan kansainvälisen yhteistyön keskeisiä teemoja vuonna 1946 perustetun maailmanjärjestön alkuvaiheessa. Niiden lisäksi yhteistyö- ja kehittämistarpeita oli jo tunnistettu myös museo-opetuksen (CECA, 1948) sekä dokumentoinnin osalta (CIDOC, 1950). Vuosikymmenten kuluessa komiteoiden kokonaisuus on rikastunut mm. av-teknologioihin, johtamiseen, museologiaan sekä markkinointiin paneutuvilla komiteoilla. Uusia komiteoita perustetaan harvakseltaan, viimeisimpänä kokoelmatoimintaan keskittyvä COMCOL 2013.

Osallistuin itse ensi kerran vuonna 2007 ICEEn eli näyttelyvaihtokomitean kokoukseen ICOMin yleiskokouksen yhteydessä Wienissä. Lähetteenäni oli Espoon kaupunginmuseon tavoite luoda kontakteja kansainvälisen näyttelytoiminnan kehittämiseksi. Osuin tilanteeseen, jossa komitealle valittiin uutta hallitusta ja saatuani silloiselta esimieheltäni vihreää valoa ilmoittauduin hallituskandidaattien joukkoon – ja tulin valituksi. Taustalla vaikutti ajatus, että verkostoitumisen kannalta sitoutunut komiteatyöskentely on huomattavasti tuottavampaa kuin satunnainen konferenssimatkailu.

Verkostoja ja kontakteja on myös syntynyt runsaasti kuluneiden kahdeksan vuoden aikana, joina olen ehtinyt toimia useissa eri luottamustehtävissä niin ICOM Suomen komiteassa, ICEEssä, kuin ICOMin vaalikomiteassakin. Kokemuksista ja verkostoista on ollut monipuolisesti hyötyä perustyöni kannalta, mutta innostavaa on ollut myös huomata kuinka globaali kollegaverkosto on vain yhden sähköpostin päässä kun on ollut tarve selvittää jotain alaan liittyvää erityiskysymystä kansainvälisestä näkökulmasta. ICOMissa kollegiaalinen viestintä ja vuorovaikutus on mutkatonta ja perustuu tasa-arvoisuuteen, asemasta ja tittelistä riippumatta.

ICEEn 2014 konferenssin avajaisvastaanotto Kansallismuseossa
©ICEE2014

Kansainvälisten komiteoiden jäsenyys ja osallistuminen ICOMin toimintaan on tehokas väylä kansainväliseen verkostoitumiseen. Verrattuna muihin museoalan kansainvälisiin konferensseihin ICOMin kansainväliset komiteat tarjoavat erityisesti tilaisuuden matalan kynnyksen osallistumiseen, relevantit foorumit esitellä korkealaatuista suomalaista museotyötä ja mahdollisuuden osallistua pitkäjänteiseen oman alan kehittämistyöhön kansainvälisessä kontekstissa. ICOMissa on tilaa kaikille.

Mikäli et tiedä, oletko jonkun kansainvälisen komitean jäsen, voit kysyä apua joko ICOM Suomen komitean kautta tai sähköpostilla suoraan sihteeristöltä Pariisista. Mikäli muistelet olleesi joskus jonkun komitean jäsen, voit myös tarkistaa asian suoraan kyseisen komitean sihteeriltä. ICOMin jäsenprosessia pyritään parhaillaan parantamaan, mutta nopeasti paisuneessa yli 30 000 jäsenen järjestössä se on osoittautunut aikaa vieväksi.

ICEEn pj Carina Jaatinen ja hallituksen jäsenet Anne-Marie Raymond Kanadasta ja Yousef Khacho Qatarista neuvottelemassa vuoden 2015 konferenssin järjestämisestä Etelä-Afrikassa Apartheid-museon johtajan Christopher Tillin kanssa.
©ICEE2014

Kolmivuosittain järjestettävissä yleiskokouksissa on erinomainen mahdollisuus käydä kurkistamassa eri komiteoiden kokouksiin ja vertailla niiden kiinnostavuutta omien tarpeiden kannalta. Seuraava yleiskonferenssi järjestetään Milanossa vuonna 2016. Yleisteemana on kulttuurimaisema, minkä lisäksi jokaisella komitealla on omat teemansa ja sisältönsä, joista kuulemme lisää tämän vuoden loppupuolella. Milano on Suomen näkökulmasta lähellä ja hyvien yhteyksien päässä. Suosittelen lämpimästi osallistumista. Toivottavasti tapaamme siellä!


Carina Jaatinen
ICEE, puheenjohtaja (2013-2016)
ICOMin kansainvälisten komiteoiden kokouksen puheenjohtaja (2014-2016)

Hallitustyön toinen puoli

Ensimmäisessä postauksessa Eero ja Wiktoriina jo vähän valottivat, mitä me ICOM Suomen komitean hallituksessa teemme. Näiden virallisten tehtävien oheen mahtuu välillä myös muuta ohjelmaa. Viime syyskuussa me hallituslaiset järjestimme pienen Helsinki-turneen ICOM-konferenssin kansainvälisille vieraille. Kyseessä oli kansainvälisen komitean ICEE:n (International Committee for Exhibition and Exchange) Suomessa järjestämä konferenssi.

Merellinen Helsinki
@ Maria Granlund

Kohteena meillä oli syksyinen Suomenlinna. Ensin nautittiin keskustanäkymistä ryhmän porhaltaessa rautatieasemalta lautalle. Lautalla kerroimme retkeläisille Suomenlinnan historiasta ja samalla tietysti Helsingistä. Perillä tutustuttiin vanhaan linnoitukseen kävellen saarta ristiin rastiin. Parasta oli päästä vaihtamaan ajatuksia ympäri maailmaa tulleiden museoammattialaisten kanssa: retkellä edustettuina olivat Iso-Britannia, Italia, Yhdysvallat, Etelä-Korea, Puerto Rico, Taiwan, Armenia ja Uusi-Seelanti.

Helsinkitietoa jaettiin lautalla
@ Maria Granlund

 Yllättäen museoammattilaiset eivät halunneet mennä museoon. Konferenssin aikana oli jo kierretty niin monessa museossa Helsingissä sekä Tampereen ympäristössä, että nyt haluttiin keskittyä ulkoiluun ja merellisistä maisemista nauttimiseen. Asioiden tasapaino, se tuntuu olevan tärkeää museotyöläisellekin.

Maria Granlund
hallituksen toinen tiedotusvastaava